Mestarin vinkki: Joonas Hynönen

Hynönen kilpailutilanteessa. Kuva: Jari Huotari

Hynönen kilpailutilanteessa. Kuva: Jari Huotari

 

Joonas Hynönen oli vuonna 2008 kotimaisten areenoiden ykkösnimi voitettuaan solkenaan kisoja, joista kirkkaimpana muistona on Suomen mestaruus. Vielä silloin SM-mitalit ratkaistiin koko kauden mittaisella kiertueella.

Vaikka Joonas tunnetaan erityisesti pitkistä heitoistaan ja luotisuorista puteistaan, ei hän ole painottanut harjoitteluaan vain korin ääreen tai jättiväylille. Jos aikoo pärjätä koko kesän ajan, pitää hallita muutkin kuin heittotekniikat. Tärkein on henkinen paineensietokyky.

− Nykyään taso on todella kova ja yksilöiden taidot hyvin tasaisia, joten ratkaiseviksi tekijöiksi voittoja jaettaessa jäävät mentaalipuoli ja paineensieto. Ne kun ovat tässä lajissa kaikkein tärkeimmät taidot, ja olenkin harjoitellut pääkoppaa viimeaikoina paljon sekä lukenut aihetta käsitteleviä kirjoja. Eihän sillä ole väliä, pärjäätkö harjoituksissa, jos et koskaan voi toistaa tulostasi kisoissa, Joonas toteaa.

Golfhan on tunnetusti yksi vaativimmista lajeista henkisesti, eikä frisbeegolf eroa siinä asiassa mitenkään. Kiekko on saatava koriin keinolla millä hyvänsä, ja usein vielä kovan paineen alla. Harjoituksissa tilanne on eri, koska epäonnistuminen on sallittua. Kisoissa ohiputti näkyy heti tuloskortissa. Harjoittelu tuntuukin joskus turhauttavalta, koska kisassa ei pysty samaan rentouteen.

− Harjoittelen puttia usein kuvittelemalla itseni tilanteeseen, jossa olen pakkopaikan edessä. Tällöin saan simuloitua kisan painetta mielessäni ja totuttelen hermojani vaikeaan puttiin. Esimerkiksi European Openissa vuonna 2009 en heittänyt kovinkaan hyvin, mutta olin tilassa, jossa puttaaminen tuntui tavattoman helpolta. Olin lopulta yhdeksäs, enkä usko, että olisin pienemmässä kisassa putannut niin hyvin, koska olin valmistautunut ison ja tärkeän kilpailun tunnelmaan harjoittelussani.

Juttusarjassa Suomen mestarit jakavat kevään ajan hyviksi havaitsemiaan vinkkejä paremman pelituloksen saavuttamiseksi.

Jaani Länsiö