Tutkimuksen tausta
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 48 lajiliiton 16-vuotiaat ja sitä vanhemmat urheilijat (vuonna 2003 tai aiemmin syntyneet.) Kysely lähti vuodenvaiheessa 2019–2020 n. 160 000 urheilijalle ja vastauksia saatiin 9018. Näin laaja tutkimushanke seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä urheilussa on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja kokoluokaltaan merkittävä myös kansainvälisesti katsoen.
Seksuaalinen häirintä voi ilmetä monin tavoin aina epäasiallisesta seksuaalissävytteisestä puheesta ja vihjailusta fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen. Sukupuoleen perustuvaa häirintää on esimerkiksi halventava puhe toisen henkilön sukupuolesta.
Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa -raporttiin voi tutustua kokonaisuudessaan täällä.
Häirinnän vastainen työ yhdistää urheiluyhteisön
Häirinnän vastainen työ on tiivistynyt urheilujärjestöissä viimeisten vuosien aikana. Urheiluyhteisön yhteinen vastuullisuusohjelma ottaa vahvasti kantaa turvallisen urheilun puolesta. Erityisesti Et ole yksin -palvelu on hyvä esimerkki urheilujärjestöjen välisestä yhteistyöstä häirinnän kitkemiseksi. Myös aiheeseen liittyviä koulutuksia on järjestetty tihenevään tahtiin.
”Työtä turvallisen urheilun eteen on tehty, mutta sitä tulee jatkossa tehdä yhä voimakkaammin ja viestin tulee kulkeutua laajamittaisesti koko urheilun kentälle ja urheilijoille asti”, painottaa Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen.
”On erinomaista, että SUEK yhdessä lajiliittojen kanssa on tehnyt häirinnästä laajan tutkimuksen, jonka avulla saamme lisätietoa tärkeän työn pohjaksi. Urheilijoiden ääni on kuultu”, toteaa Salonen.
Salosen mukaan ensiarvoisen tärkeää on, että hyvät, jo olemassa olevat työkalut saadaan kaikkien tietoisuuteen ja vietyä käytäntöön yli lajirajojen. Tämän lisäksi urheiluyhteisössä on valmisteilla useita uusia toimenpiteitä turvallisen toimintaympäristön parantamiseksi, kuten Vastuullinen valmentaja -verkkokoulutus, sovittelumenettely sekä urheiluyhteisön yhteinen kurinpitojärjestelmä.
”Jatkamme vahvaa yhteistyötä lajiliittojen kanssa ja käymme yksityiskohtaisesti läpi toimenpiteet, joiden avulla lajeissa on hyvä panostaa turvallisuuteen. Tutkimuksen perusteella myös puhumisen kulttuuriin tulee puuttua, jotta saadaan kitkettyä häiritsevä puhe pois pukukopeista, kentiltä ja saleista”, Salonen summaa.
Frisbeegolfliiton lajikohtaiset tulokset
Frisbeegolfliiton lisenssipelaajien joukosta kyselyyn saatiin yhteensä 199 vastausta (vastausprosenssi 7). Vastausprosentti oli matala, joten osaraportin mukaan lajikohtaisia tuloksia tulee pitää suuntaa-antavina, eikä tulosten perusteella ei voi tehdä koko lajia koskevia suoria yleistyksiä. Eri lajien väliset tulokset eivät ole myöskään keskenään vertailukelpoisia, sillä esimerkiksi kilpaurheilijan määritelmä ei ole lajien kesken yhdenmukainen. Sukupuolittain vastauksia tuli eniten miehiltä (161).
Frisbeegolfin osatutkimusraportista ilmeni, että vastaajista 28 % oli viimeisen viiden vuoden aikana kokenut urheilutoiminnassa seksuaalista häirintää. Naisista häirintää oli kokenut 54 % ja miehistä 22 %. Seksuaalisen häirinnän muodoista yleisimpiä frisbeegolfissa olivat yleisempi häiritsevä puhe (47 vastaajaa) sekä sanallinen seksuaalinen häirintä (16 vastaajaa).
Naisvastaajista 59 % oli kokenut puolestaan sukupuolista häirintää. Eniten koettuja sukupuolisen häirinnän muotoja frisbeegolfin osatutkimuksessa olivat ominaisuuksien vähättely tai kyseenalaistaminen sukupuolen perusteella (21 vastausta), syrjintä tai sukupuolen perusteella heikompaan asemaan asettaminen (10) sekä sukupuolen tai sen ilmaisun halventaminen (9). Seksuaaliseen ja sukupuoleen häirintään ovat syyllistyneet yleisimmin toiset urheilijat. Suurin osa syyllistyneistä oli miespuolisia.
Vastaajista 53 % kertoi, ettei osaa sanoa, onko oma lajiliitto puuttunut häirintään tai tehnyt töitä häirinnän ehkäisemiseksi lajin parissa.
Frisbeegolfliiton toimenpiteet
Frisbeegolfliitossa tutkimustuloksiin suhtaudutaan erittäin vakavasti. Syrjinnän ja häirinnän vastainen työ on keskeinen painopistealue liiton vastuullisuustyössä. Vastuullisuusteemoista pyritään jatkossa myös tiedottamaan entistä aktiivisemmin ja monikanavaisemmin, jotta häirinnän ehkäisemistyö tulee lajissa aiempaa paremmin näkyville.
”Tutkimus antaa meille selkeän signaalin siitä, että toimintaamme on kehitettävä. Haluan myös korostaa aivan jokaisen lajiyhteisömme jäsenen vastuuta asiassa. Meidän kaikkien on tärkeää pysähtyä pohtimaan kriittisesti omaa toimintaamme ja kielenkäyttöämme radoilla ja sitä, miltä omat teot tai sanat voivat toisista tuntua. Frisbeegolfissa ei ole sijaa minkäänlaiselle toisten ihmisten syrjinnälle, vähättelylle tai kyseenalaistamiselle”, liiton puheenjohtaja Ari Penttala linjaa.
Keskeisiä syksyllä tehtäviä toimenpiteitä aiheen tiimoilta ovat jäsenseurojen kouluttaminen häirinnän vastaiseen työhön, syrjintätapausten käsittelyä koskevan toimintaohjeen julkaiseminen sekä avoin keskustelu aiheesta muun muassa seuratoimijoiden Liitopäivillä. Lisäksi liiton yhdenvertaisuussuunnitelmaan 2020-2021 tullaan tekemään tuoreen tutkimuksen pohjalta päivityksiä.
Kannustamme kertomaan
Väestöliiton Et ole yksin -palvelussa voi keskustella mahdollisista häirintätapauksista ammattilaisen kanssa. SUEKin ILMO-palveluun voi ilmoittaa nimellä tai nimettömänä, mikäli havaitsee rikkomuksia.
Urheiluyhteisön ja SFL:n työkaluja häirinnän kitkemiseksi löytyy mm. seuraavista linkeistä:
- Frisbeegolfliiton Vastuullisuus-sivut
- Liiton voimassaolevat toimintasäännöt ja kurinpitosäännöt
- Et ole yksin -palvelun materiaalit ja verkkokoulutus häirinnästä
- Lupa välittää, lupa puuttua -opas
- Koulutusmateriaali lajiliittojen ja seurojen käyttöön
- Seurojen mallisäännöt
- Pelisääntökeskustelut