Anna-Sofia Haipus on asunut koko ikänsä Ähtärissä ja viihtyy paikkakunnalla varsin hyvin. Kunta tarjoaa koostaan huolimatta hienot puitteet liikunnalliselle nuorelle.
”Mukavaahan täällä on. Koen pienen kaupungin pääasiassa positiivisena, sillä ihmiset tuntevat toisensa ja ilmapiiri on hyvä. Ähtärissä on todella paljon tekemistä siihen nähden kuinka pienestä paikkakunnasta on kyse. Urheilumahdollisuuksia riittää ja Tuuriinkin on lyhyt matka. Käyn joskus höntsäämässä jalkapalloa ja talvisin tulee hiihdettyä ja luisteltua.”
”En oikein osaa olla paikoillani”, Haipus nauraa.
Kesäkuussa 2018 Haipus (etualalla) pääsi pelaamaan parifrisbeegolfin SM-kilpailuissa kotiradallaan Ähtärissä. Kuva: SFL / Timo Ahopelto
Frisbeegolfareille Ähtäri tarjoaa 20-väyläisen kilpatason radan Mustikkavuoressa sekä pienen radan Honkiniemen leirikeskuksessa. Mustikkavuoren yhteydessä on lisäksi 10-väyläinen perherata.
”Mustikkavuoren rataa rakennettiin silloin, kun harrastustani aloittelin. Olin itse myös niissä talkoissa mukana. Lisenssipelaajia ei montaa täältä löydy, mutta porukkaa käy koko ajan enemmän pienissä paikalliskisoissa, varsinkin helpommalla perheradalla. Starttikursseja on järjestetty useampiakin”, Haipus kertoo.
”Jos täältä haluaa pitemmälle lähteä isoja ratoja etsimään, niin yleensä reissu suuntautuu Keuruun tai Jyväskylän suuntaan.”
Starttikurssilta lajin pariin
Haipus on harrastanut aiemmin niin jalkapalloa, lentopalloa kuin telinevoimisteluakin. Frisbeegolf astui kuvioihin salakavalasti, ikään kuin puolivahingossa.
”Aiempien urheiluharrastusten kautta tuli rasitusvammaa polviin ja jouduin jättämään ne harrasteet sivuun pitkäksi aikaa. Neljä kuukautta piti silloin olla tekemättä periaatteessa mitään. Ei saanut juosta, eikä hyppiä.”
Tuolloin elettiin vuotta 2015. Haipus aloitti frisbeegolfin harjoittelun kunnolla talven aikana, josta seuraavana keväänä hän suuntasi heti ensimmäisiin virallisiin kilpailuihinsa.
”Mietin, mitä rauhallisempaa voisin kokeilla ja päädyin kokeilemaan frisbeegolfia. Löysin kotoa yhden kiekon, jota testailin. Olen kuulunut Ähtärin Urheilijoihin parin muun lajin kautta ja seurassa järjestettiin syksyllä 2015 lajin starttikurssi, johon päätin osallistua. Sieltä sain hyvin lisää tietoa ja laji jäi sitten oikeastaan vain päälle.”
”Sinä syksynä en vielä pahemmin heitellyt, mutta innostuin menemään talveksi seuran frisbeegolfjaoston järjestämiin salitreeneihin. Tuli sitä ajoittain myös lumihangessa heitettyä”, hän muistelee.
Kuva: SFL / Timo Ahopelto
Innostus lajia kohtaan eteni vauhdilla ja kilpalisenssinkin Haipus hankki varsin nopeasti. Oulussa järjestettiin toukokuussa 2016 Ainon päivän kisa, josta kilpailu-ura lähti liikkeelle. Saman kesänä hän kävi pääasiassa AM2-tourin kisoissa, mistä irtosi myös paikka junioreiden ja amatöörien SM-kisoihin syyskuulle.
Tuloksena oli heti junioreiden Suomen mestaruus.
”Se oli ensimmäinen isomman kokoluokan kilpailu. Se oli todella hauska kisa. Meillä oli siinä Väisäsen Tinjan kanssa tiukka taistelu voitosta”, Haipus sanoo.
Kuva: SFL / Mikko Kaakinen
Vuosi 2017 oli Haipuksen kohdalla jo varsin menestyksekäs. Vuoteen mahtuivat Konopiště Challenger -kisan voitto, European Amateur Openin toinen sija sekä naisten SM-pronssi.
Tasaisen kehittymisen Haipus on todellakin taitanut, eikä suuria sudenkuoppia ole matkalla tullut. Kuluneelta kaudelta hänelle kirjattiin tuloskortteihin Konopiště Openin kuudes sija ja norjalaisen Sula Openin neljäs sija. Lisäksi hän oli Kroatian EM-kisoissa kymmenes ja SM-pronssikin uusiminen onnistui.
Haipus toteaa kuluvan kauden olleen monelta kantilta edeltävää erilainen. Odotukset olivat muuttuneet aiemmasta.
”Viime kaudella ei ollut oikeastaan mitään odotuksia, sillä se oli vasta ensimmäinen kausi, kun kiersin enemmän isoja kilpailuja. Tälle kaudelle lähtiessäni tiesin, että on jo mahdollisuuksia pärjätä. Fiilis oli erilainen, kun tavoitteita oli. Alkukausi oli vaikea, mutta pelaaminen parani, kun pääsin vauhtiin”, hän analysoi.
”Yleisesti olin tyytyväinen, mutta Konopiště jäi hieman harmittamaan, sillä olkapään rasitusvamman takia jouduin kisaamaan kipulääkkeiden voimalla. Tuota lukuun ottamatta olen onneksi pysynyt terveenä. Norjan reissu oli myös todella hieno. Siellä oli sairaan hienot maisemat. Hirveä tuuli siellä oli, enkä muista hetkeen sellaisissa olosuhteissa pelanneeni.”
”En ole oikein koskaan osannut jännittää kilpailuja”
Yksi kehityksen mahdollistavista tekijöistä on 17-vuotiaan frisbeegolfarin henkinen kantti. Hermoilu ja hikoavat kädet eivät kuulu hänellä luontaiseen olemukseen.
”En ole oikein koskaan osannut jännittää kilpailuja. Isommissakaan kisoissa ei tule juurikaan jännitystä, mikä on toisaalta vähän outoakin. Rennolla fiiliksellä pystyn pääosin vetämään”, Haipus tuumaa.
On toki myös ahkeralla lajiharjoittelulla ollut iso osansa. Oman yhteisön tuki on ollut hänelle erityisen tärkeää matkalla kohti parempaa itseään.
”On ollut hienoa huomata kehittyneensä, ja että kovalla treenillä on ollut vaikutusta. Oman seuran porukkaa pitää osaltaan kiittää tuesta ja vinkeistä, joita olen näiden vuosien aikana itseäni viisaammilta saanut. Jos olisin heitellyt vain itsekseni, niin ei hommasta olisi tullut mitään.”
Kuva: SFL / Kajsa Wickström
Haipuksen puheissa korostuu usein ystävien, yhteisön ja frisbeegolfin hengen korostus. Hänelle laji ei ole vain fyysinen suorite ja kilpailu, vaan myös yhdessä olemisen hetki.
”Ulkona liikkuminen on jo itsessään hienoa. Jo pienetkin Ähtärin viikkokisat hyvän porukan kanssa ovat todella mukavia kokemuksia. Heittely on sosiaalinen tapahtuma, eikä siinä pelkkä kisaaminen tarjoa kaikkea. Vanhojen tuttujen kanssa vietetyn ajan lisäksi tutustuu koko ajan myös uusiin ihmisiin”, nuori urheilija linjaa.
Kuva: SFL / Timo Ahopelto
Matkustaminen on osa niitä lajin tarjoamia mahdollisuuksia, joista hän lisäksi erityisesti nauttii.
”Olemme aina reissanneet perheen kanssa, ja sen voisi laskea melkeinpä yhdeksi harrastukseksi. Ulkomaiden kisamatkat eivät ole jännittäneet lainkaan, kun on tottunut matkustamaan paljon. Erilaisten paikkojen näkeminen kiinnostaa aina ja on hienoa päästä matkaamaan lisää frisbeegolfin ansiosta.”
Nauttimista ja hyvää henkeä, eikä edes jännitystä tiukoissa paikoissa. Ottaako ähtäriläinen frisbeegolfista mitään paineita?
”En ota paineita, enkä ole asettanut pitkän aikavälin tavoitteita. Frisbeegolf on harrastuksena kiva ja juurikin reissut ja ystävät tekevät siitä hienoa. Katsotaan, mihin se riittää”, Haipus kuittaa.
Kuka?
Anna-Sofia Haipus
- Syntynyt 26.11.2000
- Asuinpaikka: Ähtäri
- Aloitti frisbeegolfin vuonna 2015. Ensimmäisiin virallisiin kisoihinsa hän osallistui vuonna 2016.
- Voitti tällä kaudella muun muassa naisten SM-pronssia sekä oli EM-kisoissa kymmenes.
- Opiskelee lukiossa viimeistä vuottaan. Lukion jälkeen suunnitelmissa on haku yliopistoon luonnontieteitä lukemaan.
- Saavutuksia: Naisten SM-pronssia 2017 & 2018, Konopiště Openin 6. sija 2018, EM-kisojen 10. sija 2018. Junioreiden Suomen mestaruus 2016
Teksti: Markus Viljanen