Ville Kotamäki (vas.) luovutti järjestäytymiskokouksessa nuijan Ari Penttalalle.
”Sitä lienee paras kysyä muilta.” tuumaa puheenjohtajan nuijan vuoden vaihtuessa eteenpäin luovuttanut Ville Kotamäki. Kysymys kuului, millainen mies puheenjohtajan tittelin takaa paljastuu.
Valtaosa hallituslaisista tuntuu paneutuvan hommiinsa sellaisella pieteetillä, että henkilökuva tehtävän takana pääsee herkästi jäämään taka-alalle. Aktiivisesti ja menestyksellä myös kilpailutoimintaan osallistuva Kotamäki on toki tullut tutuksi lajiväelle tittelin ohella ainakin kävelevänä sääntökirjana.
Miten Nummelan sääntönikkari eksyi liiton toiminnan keskiöön?
”Kuusi vuotta sitten silloiselta hallitukselta tuli kyselyä, että kiinnostaisiko liiton hallitushommat. Vaimoni Riina kehotti aika selkeästi (lue: käski) lähteä ehdokkaaksi ja seuraavan vuoden hallituksessa sitä sitten huomasi istuvansa.”
Jäsenseurojen asialla
Kaksivuotiskausi hallituksen rivijäsenenä osoitti, että reservin majurista löytyy tarvittaessa ryhtiä loikata suurempiinkin saappaisiin. Kotamäen puheenjohtajatehtävä 2013-2016 nivoutuu aikaan, jolloin paine vastata lajin kotimaiseen kasvuun on ollut jatkuvaa.
”Suomessa tapahtuneen lajin valtavan kasvun myötä SFL:n rooli on selkeästi muovautunut oikean kattojärjestön suuntaan ja varsinainen toiminnan vastuu on siirtynyt jäsenseuroille. Tämän muutoksen myötä myös kansainvälinen rooli on vahvistunut. Suomea käytetään hyvin usein esimerkkinä, miten lajin pitäisi kehittyä kansallisella tasolla.” niputtaa Kotamäki.
Kotamäenkin esittämä kansallinen kehitys ei ole sattumanvaraista: ”Jäsenseurojen roolia on tietoisesti pyritty kasvattamaan. Liiton jäseninä valta on nyt seuroilla ja Liitopäivät ovat saaneet paljon positiivista palautetta. Kiitokset Anssi Sahrille ja Markus Stigzeliukselle hienosta ideasta.”
Kotamäki lähettää kiitoksensa ja terveiset ympäri Suomen: ”Jäsenseurat ovat kiitettävästi ottaneet kasvaneen roolinsa vastaan sekä kantaneet vastuunsa ja velvollisuutensa esimerkillisesti. Tämän työn tuloksena kisojen määrä ja laatu ovat kasvaneet rajusti ja pelaajien taso on Euroopan huippuluokkaa. Myös maailman kärki lähenee vuosi vuodelta.”
”Kunhan vaan oppii pitämään suunsa kiinni”
”Kunnioita lajia, kunnioita muita pelaajia ja kunnioita sääntöjä.” Kuva: Eino Ansio / EDGC
Kotamäen ajankäyttö mullistui vuoden vaihtuessa:
”Aivan mahtavaa aikaa ovat olleet nämä vuodet. Olen saanut toimia hienojen ihmisten kanssa ja nähdä paraatipaikalta lajin huiman kehittymisen. Hallitus työskentelee päivittäin erittäin aktiivisesti, joten todennäköisesti sitä tammikuun alussa hieman ihmettelee, että missä mennään. Kunhan vaan oppii pitämään suunsa kiinni ja muistaa, että ei kuulu enää minun tehtäviini ottaa joka asiaan kantaa.”
Täysin laakereillaan mies tuskin jää lepäämään. Puseron alla taitaa edelleen kyteä liekki vastuutehtävissä toimimiseen.
”Alkuperäinen tarkoitus oli vaan pelailla ja nauttia hienosta lajista, mutta… katsotaan. Joitain keskusteluja on käyty. Eiköhän siitä sitten liiton sivuilta saa lukea, että mihinkäs hommaan on taas tullut lupauduttua.”
Yksi ylitse muiden
Kotamäki tutustui frisbeetouhuihin 70-luvun loppupuolella Tarvasjoella. Nuorukainen kavereineen heitteli lähinnä kenttälajeja ja mallia katsottiin naapurikunta Liedosta. Pojat päätyivät perustamaan oman seuran ja saivat apuja ja neuvoja Liedon Markku Pajulta (Seppo Pajun isä).
”Jossain vaiheessa kiekot jäivät pölyyntymään ja innostuin uudelleen, kun 10 vuotta sitten Nummelanharjun rata valmistui nykyiselle paikalleen ja Nummelan Frisbeeseura perustettiin. Piti mennä näyttämään, että miten sitä kiekkoa kuuluu heittää. Pakko tunnustaa, että ei se ihan niin helppoa sitten ollutkaan.”
Sittemmin Kotamäki on niittänyt menestystä ikämiesluokissa. Uusi kilpailukausi lähestyy ja vuoden 2013 MPG-luokan Suomen mestari valmistautuu tuttuun haasteeseen.
”Samat suunnitelmat joka talvi. Että nyt treenataan, jotta keväällä ollaan iskussa ja laitetaan Käpälle (Kari Vesala) kampoihin. Pelkiksi suunnitelmiksi ovat tähän mennessä jääneet.”
Rakas kilpaveli Vesala liittyy myös erityisen mieliinpainuvaan hetkeen: ”Paljon on nähty ja koettu. On ollut kunnia tavata niin paljon hienoja ja erilaisia ihmisiä lajin parissa. Yksi tapahtuma on kuitenkin ylitse muiden.
Viime syksynä Oulun EM-kisoissa 3. kierroksen jälkeen selvisi, että itse en finaalipäivänä pelaa. Tällöin tuli lajilegenda Vesala kysymään, jos lähtisin hänelle caddieksi finaalikierrokselle. Olo oli aika ylpeä jo siinä kohtaa. Kierroksen aikana pääsin paraatipaikalta seuraamaan, miten EM-kulta voitetaan. Sen kierroksen tapahtumia on mukava muistella vielä vuosienkin kuluttua.”
Euroopan mestari Kari Vesala (vas) ja Kotamäki EM-finaalikierroksella Oulussa 2016. Kuva: Eino Ansio / EDGC
Mantteli Penttalalle
Puheenjohtajan saappaisiin astui vuoden vaihtuessa saman seuran mies Ari Penttala. Miten seurakaverin koivet sujahtavat vielä lämpimistä saappaanvarsista, onko jotain edeltäjän ohjeita tai vinkkejä?
”Ari on niin kokenut kettu näissä ympyröissä, että tuskin minun kannattaa ohjeita tai vinkkejä hänelle jaella – päinvastoin. Paljon olen Arilta oppinut ja varmasti jatkossakin tiivistä yhteistyötä tehdään seuratoiminnan puolella. Erittäin luottavaisin mielin jätän nuijan Arille.”
Sääntöasioita on vielä ekspertin kanssa sivuttava, onko sinulla henkilökohtaista ”suosikkisääntöä” tai onko joku sääntö mielestäsi erityisen kehno?
”Frisbeegolfin sääntökirja on varsin ohut vihkonen ja lajin idea hyvin yksinkertainen. Ongelmana näkisin, että väyliä pyritään keinotekoisesti vaikeuttamaan kikkailuilla ja erikoissäännöillä ja tällöin syntyy tulkintaongelmia.
Oma mottoni on: ”Kunnioita lajia, kunnioita muita pelaajia ja kunnioita sääntöjä.”
”Frisbeegolflin sääntövihko on varsin ohut vihkonen”, jonka tämä mies tuntee kannesta kanteen.
Kilpapelaaja Ville Kotamäki
Syntymäaika ja -paikka: 1963, Kemiö
Kotiseura: NFS
Merkittävimmät kilpailulliset saavutukset: MPG-luokan SM-kulta 2013
Suosikkirata: niitä on paljon
Suosikkikiekko: ROC
Paras kisaeväs: pähkinä-rusinasekoitus
Parasta muuten elämässä: pysyä terveenä ja harrastaa liikuntaa mahdollisimman vanhaksi
Kiitos Ville Kotamäelle korvaamattomista kuluneista vuosista, tuleviin tapaamisiin!
-SFL