Kiekkojen pariin aktiivisesti urheillut nuori löysi isänsä kautta.
”Oli vuosi 2015 ja faija oli hommannut kiekkoja, joita hän halusi lähteä kanssani testaamaan. Menimme Lahdessa paikalliselle Mukkulan radalle, eikä se nyt heti alkuun mitenkään hyvältä tuntunut, kun kiekot eivät lentäneet ihan sillä tavalla kuin olin ajatellut”, Lindholm muistelee.
Laji jäi ensikokeilun jälkeen pienelle tauolle, kunnes saman vuoden elokuussa Lahden Mukkulassa järjestettiin SM-kisat. Lindholm lähti tapahtumaa katsomaan ja vaikuttui parhaiden heittäjien tekemisestä.
”Sain sieltä uudenlaisen motivaation hommaan. Tuli intoa treenata, kun huomasin, miten hyvin jotkut heittivät. Ajanviettoahan laji toki minulle alkuun oli, eikä vielä niinkään tarkkaa harjoittelua. Isäni ei ole koskaan lähtenyt kilpatasolle heittämään, mutta kyllä hän yhä harrastaa. Käymme nykyäänkin yhdessä heittelemässä.”
Ensimmäisiin SM-kisoihin villin kortin kautta
Monen frisbeegolfia harrastavan ensimmäinen kilpailukokemus on pienissä viikkokisoissa, mutta Lindholm aloitti asteen ylempää.
”Ensimmäiseksi kisakseni valikoitui seuran mestaruuskisat, joihin paikallinen väki houkutteli ottamaan osaa. 2016 tammikuussa oli sitten ensimmäisten PDGA-kisojen vuoro Orimattilassa ja hyvin ne sujuivat. Oli todella kylmä, mutta pakkohan sitä silti oli mennä. Jäi kyllä piru vieköön viimeiseksi talvikisakseni”, Lindholm nauraa lumisille olosuhteille.
Kuva: SFL / Anette Bergström
Vuonna 2016 koitti myös ison estradin aika, kun Lindholm suuntasi ensimmäisiin SM-kisoihinsa Turun Lausteelle. Tuloksena oli lopulta hieno esitys, josta palkintona jaettu viides sija.
”Se oli vähän hupaisa reissu ja ilmoittautuminen tapahtui ex tempore -tyylillä. Rating ei minulla vielä tuolloin riittänyt, joten hain kisoihin villiä korttia. Rästissä ollut sääntökoe piti suorittaa ensin alta pois, mutta se meni läpi ja järjestäjät totesivat, että kisaamaan vaan. Minulla ei ollut mitään odotuksia SM-kisoihin ja kun olin avauskierroksen jälkeen neljännellä sijalla, niin tovin siinä ihmettelin, että mitä sitä on oikein syönyt, kun kulki niin hyvin, Lindholm muistelee.
”Kisojen alla tuli lisäksi pieni yllätys, kun Eveliina Salonen oli laittanut Facebookissa kaveripyynnön ja kysynyt minua treenikierrokselle kanssaan. Sellainen huippumimmi kyseli mukaan, niin nostihan se nyt intoa vain lisää. Nykyään olemme jo hyviä ystäviä.”
Kuva: SFL / Mikko Kaakinen
Lindholm on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta harrastaa monenlaista urheilun ja liikunnan parissa.
”Lajikirjo on niin sanotusti monipuolinen, sillä olen harrastanut niin jääkiekkoa, moottoriurheilua, salibandya kuin kamppailulajejakin. Salibandy pysyi pisimpään mukana frisbeegolfin rinnalla. Joukkueemme pelasi aluesarjassa, joten ei se mikään sunnuntaikerho enää ollut.”
Muut lajit ovat kuitenkin hiljalleen väistyneet, kun frisbeegolf on noussut tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Frisbeegolfin vapaus on sopinut hyvin Lindholmille.
”Olen itsekin pohtinut, että miksi juuri frisbeegolf on jäänyt. Ehkä osasyy on se, että muissa lajeissa on aina ollut tietyt treeniajat ja ohjatut harjoitukset, mutta frisbeegolfista ne puuttuivat. Tässä pitää ottaa itse enemmän vastuuta omasta kehittymisestään ja harjoittelusta, jos haluaa menestyä”, Lindholm analysoi.
Viime kausi täynnä vaikeuksia
Usein nuoret kehittyvät vauhdilla urheilun parissa ja tulokset nousevat kohinalla. Näin kävi myös Lindholmille, kunnes tuli pienimuotoinen seinä vastaan. Syksyllä päättynyt kilpailukausi oli hänelle kaikkea muuta kuin helppo, eikä tekeminen ollut toivotulla tasolla.
”Aiempi kausi oli sellainen unelmien kausi, jonka jälkeen lähdin koettamaan astetta kovempia kisoja. Mennyt kausi oli nyt kuitenkin aikalailla alamäkeä. Kauden ensimmäiset kisat vielä sujuivat, mutta sen jälkeen peli ei tuntunut yhtään omalta ja homma lopsahti. Treenimotivaatio säilyi, mutta heitto ei silti kulkenut. Tekniikka tuntui hataralta, niin siitähän ne vaikeudet siirtyivät myös korvien väliin, eikä pää oikein kestänyt.”
Kuva: SFL / Mikko Seppälä
Tuloksellisesti nihkeimpiä kilpailuja oli Tampereella järjestetty SM-viikonloppu. Aiempina vuosina Lindholm oli ollut Suomen parhaiden joukossa viides ja kuudes, mutta nyt sijoitus oli 17.
”Siinä oli kyllä sellainen kisa, etten todellakaan tiedä mitä tapahtui. Rata oli toki vaikea, mutta sitä se oli kaikille muillekin. Avausheitto, ja sen tarkkuus on ollut aina tietynlainen vahvuuteni, mutta kun sitä olisi SM-kisoissa tarvittu, niin ei onnistunut. Ehdoton ykköshomma olisi tulevaisuudessa saada pää kestämään paremmin ja tasaisuuttakin pitäisi saada. Ei voi olla niin, että puttikin osuu vain joskus.”
”Ensi kaudella lähden hiljalleen parantamaan viime kaudesta. Pitäisi löytää rentous tekemiseen, hän toteaa.”
Kuva: SFL / Mikko Kaakinen
Kausi ei ollut tuloksellisesti menestys, mutta hyvääkin riitti. Kroatian EM-kisoihin pääseminen, ja siellä omalla tasolla pelaaminen oli hyvä kokemus. Myös hyvien ystävien kanssa vietetty aika jättää aina mukavia muistoja. Lajiväki on myös se voima, mikä saa Lindholmin lähtemään radalle aina uudestaan.
”Frisbeepiirit ja se porukka, mikä tätä lajia pelaa, on vaan niin hieno. Se auttaa jaksamaan ja motivoi. Lajipiireihin pääsy ja uusien ystävien saaminen on ollut tässä lajissa kaikkein hienointa.”
KUKA?
Sini Lindholm
- Syntynyt: 9.1.2001
- Asuinpaikka: Kukkila (Hollola)
- Aloitti frisbeegolfin vuonna 2015, ensimmäiset viralliset SM-kisat vuonna 2016
- Ollut parhaimmillaan SM-kisoissa viides ja kuudes.
- Edusti Suomea viime kesänä Kroatian EM-kisoissa ollen yhdeksäs.
- Sijoittui vuonna 2017 Copenhagen Openissa toiseksi ja Estonian Openissa kolmanneksi.
- Vuoden 2018 Skellefteå Openissa Lindholm oli kahdeksas.
- On harrastanut aiemmin muun muassa salibandya, taidoa ja jääkiekkoa.
- Opiskelee lukiossa toista vuottaan.
Teksti: Markus Viljanen