Monen frisbeegolfaajan pitkä odotus päättyy 14. toukokuuta, kun kuluvan kesän kisakalenteri käynnistyy Prodigy Disc Pro Tourin avauskisalla Talissa. Yleisö ei vielä pääse paikalle, mutta kilpailemaan päästään.
Suomen Frisbeegolfliiton Vuoden naisurheilijaksi 2020 valittu Eveliina Salonen odottaa tulevaa jopa hieman jännittyneenä.
“Sellainen odottava tunnelma, että miten kilpaileminen sujuu näin pitkän tauon jälkeen. Lähden erittäin innoissani kisaamaan ja on samalla mukavaa nähdä pitkästä aikaa muita pelaajia. Katsojat tulevat mukaan sitten, kun lupa tulee – pääasia, että nyt päästään pelaamaan.”
“Alkukaudesta on ollut yleensä enemmän kysymysmerkkejä, että mitähän radalla oikein tapahtuu, kun heittäminen on ollut talven aikana niin vähäistä. Nyt olen valmistautunut niin hyvin, että fiilis on aivan erilainen”, Salonen toteaa.
Eveliina Salonen. Kuva: SFL / Tomi Mäkipää
Ympärivuotista harjoittelua ja elämäntapojen muutoksia
Salosen edellinen virallinen kilpailu on niinkin kaukaa kuin viime syyskuun Nokia Openista. Pelitauko on ollut erittäin pitkä ja aiemmilta kausilta tuttu rytmi on muuttunut täysin.
“En ainakaan muista, että vastaavaa taukoa olisi ollut. Viime vuosina on tullut lähdettyä jo helmikuussa Yhdysvaltoihin pelaamaan, mutta nyt ei päässyt sinnekään, joten onhan tämä vähän outo tilanne ollut.”
Heittämisestä hän ei ole kuitenkaan paussia pitänyt – päinvastoin. Päättynyt talvi oli Saloselle ensimmäinen, kun hän heitti koko talven ajan. Valkeakoskelle tullut uusi palloiluhalli mahdollisti ympärivuotisen harjoittelun.
“Alun perin minun piti päästä heittelemään aina silloin, kun hallissa ei ole futistreenejä, mutta kun nuo reenit koronatilanteen takia peruttiin, niin pääsin hallille periaatteessa koska halusin. Ainoa, joka siellä kävi, olin minä, Salonen sanoo.
“Keskimäärin kävin treenaamassa kolmesta neljään kertaa viikossa. Kaikkiin heittämisen osioihin on tullut keskityttyä tasapuolisesti, mutta eniten tuli heitettyä puttereita ja midareita, kun hallin pituus ei ihan riittänyt pitkiin heittoihin. Puttaamista olen myös hinkannut tavallista enemmän.”
Puttaaminen on lajin osa-alue, johon turnaukset ja voitot useimmiten ratkeavat. Huippujen maksimaalisessa heittopituudessa on harvoin isoja eroja, mutta kun tullaan muutamien metrien päähän korista, tulee hetki, jolloin hyvä tekniikka, toistot ja henkinen kantti korostuvat.
“Se riippuu aina niin paljon päivästä, että toimiiko putti vai ei, ja se on ollut aikalailla aina se isoin ongelma pelissäni. En ole tehnyt mitään isoja muutoksia, vaan tekeminen on ollut saman tutun toistamista. Pitempiä putteja olen yrittänyt kehittää, kun tuntui, ettei niille antanut kisoissa ikinä oikein minkäänlaista mahdollisuutta. 10-20-metrisiä tuli käytyä läpi, sillä monesti draivi jäi juuri siihen kympin ulkopuolelle ja homma meni pitkälti vain par-tuloksen pelaamiseksi.”
Heittämiseen ei ole tehty suuria mullistuksia, mutta muilla elämän osa-alueilla on haettu uusia näkökulmia ja tottumuksia. Salonen kävi koko syksyn, talven ja alkukevään ajan aktiivisesti kuntosalilla, mutta ajanpuutteen takia tuo puoli on nyt jäänyt vähemmälle. Uudistetut ruokailutottumukset ovat sen sijaan arjessa päivittäin.
“Minulla oli alkuvuodesta tuollainen dieetti päällä, mitä olen jatkanut yhä. Kymmenisen kiloa painoa on lähtenyt. Isoimmat muutokset ovat olleet syömisen säännöllisyys ja ruokamäärät. Olen syönyt aina liikkumiseeni nähden aivan liian pieniä annoksia, joten aineenvaihdunta on ollut ihan sekaisin. Nyt tiedän, kuinka paljon pitää syödä ja alkuun ne määrät tuntuivat varsin isoilta”, hän avaa.
Ruokavalio, fyysinen harjoittelu, kilpailut ja lajitreenit kuulostavat ammattimaiselta toiminnalta, ja sitä Salosen arki onkin. Siirtymä ammattilaiseksi on mahdollistanut keskittymisen vain urheiluun.
“Viime kausi oli ensimmäinen, jonka aikana sain tasaisen korvauksen Innovalta. Nyt on sovittu samankaltainen diili, mutta vielä asteen parempaan suuntaan. Sopimustarjous tuli aikanaan aika puskista, mutta olihan se erittäin hieno asia. Tilanne on helpottanut tekemistä monella osa-alueella. Nykyinen sopimukseni kattaa tämän ja ensi kauden.”
Mieli halajaa rapakon taakse kisaamaan
Saloselle vuoden 2020 alkupuoli oli viimeistään hetki, jolloin hän teki läpimurtonsa kansainväliselle huipulle. Helmikuussa irtosivat Las Vegas Challengen toinen sija ja 4. sija Memorial Championship -kilpailussa. Maaliskuussa tuloksena oli vielä astetta parempaa –Waco Annual Charity Openin voitto. Salonen otti ensimmäisen voittonsa Yhdysvalloissa jo helmikuussa 2019 voittamalla Memorialin, mutta viime vuonna tekeminen oli vielä tasaisempaa.
“Vuoden takaa on hyviä muistoja. Tuntuu, että nyt tekisi vielä aiempaa enemmän mieli suunnata sinne mittaamaan tasoaan. Tiedän, että pärjään siellä kaikille, jos vain saan pelini kulkemaan hyvin. Olemme yrittäneet Blomroosin Hennan kanssa etsiä tietoa, jos kesäkuun lopussa järjestettäviin MM-kisoihin olisi mahdollista päästä, mutta sen suhteen näyttää nyt aika huonolta.”
Mikäli kuluva vuosi ei tuo mahdollisuutta kilpailemiseen rapakon takana, on Suomessa ja Euroopassa myös tavoiteltavaa.
“Päällimmäisenä tässä on mielessä, että pääsisi ylipäätään pelaamaan mahdollisimman monta kilpailua. Olen ollut SM-kisoissa nyt niin monta kertaa hopealla, että voisi välillä hoitaa sen kotiin. EM-kisat ovat myös yksi tavoite, jos ne vain päästään pelaamaan.”
-Markus Viljanen