Suomen frisbeegolfliitto on perustanut Tonni- ja ysisatakerho -nimisen kunniagallerian. Galleriaan nimetään 1000-ratingpisteen rajan ylittäneet miespelaajat sekä 900-ratingpisteen rajan ylittäneet naispelaajat.
Liitto haluaa antaa tunnustusta kunniagallerialla vuosittain suomalaispelaajille, jotka saavuttavat ensimmäistä kertaa pelaajaurallaan 1000 pisteen tai 900 pisteen ratingin.
Kunniagallerian uudet jäsenet vahvistetaan vuosittain Liitopäivillä. Tänä vuonna Tonni- ja ysisatakerhon julkistustilaisuudessa Liitopäivillä julkaistiin kaikki vuosien saatossa rajapyykin ylittäneet pelaajat. Tonni- ja ysisatakerho julkaistaan osana liiton 25-vuotisjuhlavuotta.
Tonni- ja ysisatakerhoon nimettyjä pelaajia muistetaan myös kunniakirjalla, joka luovutetaan Liitopäivillä tai lähetetään postitse.
SFL on perustanut Tonni- ja ysisatakerholle oman sivun, joka sisältää listan kunniagalleriaan nimetyistä pelaajista. Listasta ilmenee myös päivämäärä, jolloin ratingraja on saavutettu sekä sen hetkinen rating ja pelaajan PDGA-numero.
Löydät kunniagallerian jäsenet myös täältä: frisbeegolfliitto.fi/tonni-ja-ysisatakerho/
Timo Pursio ja Anne Matilainen ensimmäiset kunniagallerian rating-rajan ylittäneet suomalaispelaajat
Kunnian ensimmäisenä suomalaisena miespelaajana 1000 pisteen ratingin saavuttamisesta saa Timo Pursio (6005). Pursion rating nousi 1011 pisteeseen reilut 22 vuotta sitten, tarkalleen ottaen 26. elokuuta 2001. Ensimmäisen kerran 900 pisteen ratingin suomalaisista naispelaajista saavutti puolestaan Anne Matilainen (28827). 900 pisteen rating ylittyi 19. syyskuuta 2006 lukemalla 912.
Palasimme Pursion ja Matilaisen kanssa 2000-luvun alkuun ja kysyimme, miten ratingeja tuohon aikaan seurattiin ja miten lajikulttuuri on niistä päivistä muuttunut.
Pursio European Openissa 2009. Kuva: Eino Pursio.
Ratingraja ylitettiin huomaamatta
Ensimmäiset heittonsa jo vuosina 1984-1985 heittänyt Pursio ei tunnusta seuranneensa ratingeja tiiviisti milloinkaan, ja varsinkaan peliuran alkuaikoina ratingiin ei tullut kiinnitettyä lainkaan huomiota. 1000 ratingpisteen ylitys jäi täten sekä Pursiolta itseltään että hänen pelikavereiltaan huomaamatta. Muistot kaudelta 2001 ovat kuitenkin Pursiolla vahvat.
– Kävin ensimmäisen kerran Amerikassa pelaamassa kyseisenä vuonna, siitä jäi isot muistot. Vuosi 2001 on ollut yksi menestyksekkäimpiä vuosia itselläni, ja nuorimmaiseni syntymä ajoittui myös samaan vuoteen. MM-kisat oli heinäkuussa ja sitä ennen käytiin sen aikaista Yhdysvaltojen supertouria, siellä tuli hyviä kierroksia.
Vuonna 2003 frisbeegolfin aloittaneen Matilaisen kokemusten mukaan ratingeja ei seurattu suomalaisten naispelaajien keskuudessa aktiivisesti 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla, mutta kierrosratingeista keskusteltiin.
– Muistan että sen verran seurattiin että mitä kierrosratingit oli. Spekuloimme sillä, että mikä vaikutti missäkin kisassa ratingeihin ja minkälaiset olosuhteet kisoissa oli ollut. Vertailimme kierrosratingeja jenkkiheittäjien numeroihin. Kyllä sitä yksittäisenä kierroksena tavoiteltiin että heittää yli 900, muistelee Matilainen.
Matilainen mastereiden SM-kisoissa 2020. Kuva: SFL/Miika Rajala.
Pelaajien ja ratingien tason nousu hurjaa
Frisbeegolfin lajikulttuurin muuttuminen viimeisen 20 vuoden aikana on molempien tonni- ja ysisatakerholaisten mielestä silmiin pistävää. Heittäjien ja kisojen lukumäärä on kasvanut hurjasti, ja samalla pelaajien taso ja rating-lukemat ovat parantuneet niin Suomessa kuin ympäri maailman merkittävällä tavalla. Kisojen finaalissa pelaavia on myös vaikea ennustaa, toisin kuin vielä parisen kymmentä vuotta sitten.
– Silloin oli vähemmän heittäjiä ja kisoihin pääsi aina mukaan. Heittäjiä on nykyään tosi paljon enemmän mikä on hyvä asia, mutta toki tulee se vastaan että ei kaikkiin kisoihin pääse jos ei säännöllisesti heitä ja ole määrätty rating, pohtii Matilainen.
Lajin kasvu ei ole itsestään selvyys, ja Pursio haluaakin muistuttaa kasvun taustalla vaikuttavasta lajiväen sinnikkäästä työstä:
– Se on todella hieno asia, että lajiväki jaksaa tehdä töitä pelaajien eteen kisoja järjestämällä ja ratoja ylläpitämällä, eihän ilman heitä olisi tällaista kasvuakaan.
Kunnianosoitus yllätti ja vetää nöyräksi
Lopuksi on kysyttävä molemmilta kunniagallerialaisilta, miltä Tonni- ja ysisatakerhoon ensimmäisenä miespelaajana ja naispelaajana nimeäminen tuntuu.
– Onhan tuo ihan mahtava ja käsittämätön juttu että tällaista saavuttaa. Tähän vaikuttaa osaltaan ihmisten kiinnostus ja kunnioitus pelaajia kohtaan, nöyräksi vetää, summaa Pursio ajatuksiaan.
– Oli aika yllättävää, että pääsee tällaiseen kunniagalleriaan. Hyvältä se tuntuu tietysti, tämä on ihan hauska kunnianosoitus siitä mitä joskus on tullut tehtyä. Näinhän se menee että meitä muistetaan menneistä teoista, naurahtaa Matilainen.
Sekä Pursioon että Matilaiseen voi törmätä yhä frisbeegolfradoilla, etenkin hyvällä ilmalla ja kesäaikaan. Porvoolainen Pursio kertoo kiertäneensä kuluneen kesän aikana useilla uusilla radoilla. Matilainen on vaikuttanut viimeiset kaksi vuotta turkulaisen 7k -seuran hallituksessa.
Heittämisen ilo ja tuntuma kiekkoon ei hevin frisbeegolfaajalta unohdu.