Suomi on frisbeegolfin luvattu maa – monestakin syystä. Väkilukuun suhteutettuna Suomessa on maailman toiseksi eniten frisbeegolfratoja, heti Islannin jälkeen (UDisc 14.9.2022). Suhteutettuna maan asukaslukuun Suomessa pelataan eniten frisbeegolfia koko maailmassa, mitattuna UDisc-sovellukseen kirjattujen pelattujen kierrosten lukumäärällä. Harrastajamäärät ovat kasvaneet Suomessa etenkin viimeisten parin kolmen vuoden aikana. Suomalaiset huippufrisbeegolfarit ovat menestyneet viime vuosina niin Euroopassa kuin lajin kärkimaana pidetyssä Yhdysvalloissa.
Frisbeegolfratojen määrän kasvu on ollut Suomessa huimaa. Vielä 1990-luvulla Suomessa oli vain parisenkymmentä rataa, nykypäivän luvun ollessa noin 1050 (UDisc). Ratoja löytyy lähes jokaiselta paikkakunnalta, pohjoisimman radan sijaitessa Utsjoella ja eteläisimmän Hangossa. Ratojen sijainti on painottunut Etelä- ja Länsi-Suomeen, mutta Oulun pohjoispuoleltakin ratoja löytyy arviolta lähes 100.
Suomen frisbeegolfradoista ainoastaan 3,6 % on maksullisia. Eniten maksullisia ratoja löytyy Keski-Suomen ja Lounais-Suomen alueilta. Naapurimaa Ruotsissa maksullisia ratoja löytyy huomattavasti enemmän, vaikka ratojen kokonaislukumäärä on maassa Suomea pienempi.
Frisbeegolfseurojen työmyyrät ratojen ylläpitäjinä
Toisin kuin monessa muussa urheilulajissa, frisbeegolfissa harrastus- ja kilpailuolosuhteiden ylläpito ja kehittäminen tapahtuu usein seurojen aloitteesta ja toimesta. Suomessa frisbeegolfratoja ylläpitävät pääasiassa frisbeegolfseurat, kunnat ja kaupungit. SFL:n jäsenseurakyselyyn 2022 saatujen vastausten perusteella voidaan todeta, että valtaosa liiton 208 jäsenseurasta ylläpitää vähintään yhtä frisbeegolfrataa.
Vastuu ratojen ylläpidosta on usein jaettu frisbeegolfseuran ja kunnan tai kaupungin kesken niin, että seuran vastuulla on tietyt ylläpitoon liittyvät toimenpiteet, kuten radan turvallisuudesta ja siisteydestä huolehtiminen, ja kunnan vastuulla esimerkiksi radan niittotyöt. Lajin harrastusolosuhteiden parantaminen talkoovoimin muodostaa monien frisbeegolfseurojen toiminnan ytimen. Poimimme kaksi esimerkkiä liiton jäsenseuroista, jotka ylläpitävät vuodesta toiseen useita ratoja kotikaupungeissaan.
Tampereen Frisbeeseura (TFS) on Suomen frisbeegolfliiton suurin jäsenseura vajaalla 400 jäsenellään. Tampereelta löytyy kahdeksan frisbeegolfrataa, joista TFS ylläpitää kolmea yhteistyössä kaupungin kanssa: Tampereen frisbeegolfkeskusta, tutummalta nimeltään Sentteriä, Hervantaa ja Sellupuistoa. Kaupungista löytyy myös muita frisbeegolfseuroja, jotka ylläpitävät ratoja.
TFS:n mukaan Hervannan radan kävijämäärä on vuosittain noin 40 000, Sentterin noin 30 000 ja Sellupuiston noin 20 000. Kun kävijämäärä jaetaan vuoteen sisältyvien päivien lukumäärällä, esimerkiksi Hervannan radalla heittelee joka päivä noin 110 pelaajaa. Kaikilla kolmella radalla pääsee heittelemään maksutta.
Ratojen ylläpito vaatii kesäkaudella esimerkiksi väylien reunojen, eli raffien, niittoa sekä mahdollisesti ruohonleikkuuta, etenkin puistomaisilla radoilla. Muihin ylläpitotoimiin kuuluu esimerkiksi rikottujen väyläoppaiden korjaaminen, roskisten tyhjentäminen, hukattujen ob-tikkujen korvaaminen sekä roskisten keruu radalta. Tampereen Frisbeeseuran puheenjohtajan Petri Anttiroikon arvion mukaan seuraväelle kertyy ratatalkootunteja noin sata vuodessa.
– Pääosin kaikki ylläpitoon liittyvä tehdään talkootöinä. Seurassa on huikeita työmyyriä, jotka käyvät oma-aloitteisesti keräämässä roskia ja niittämässä väylien reunustoja. Meillä huomioidaan talkoolaiset vuosittain tarjoamalle heille fribareissu.
Tampereen kaupunki tukee seuran talkootoimintaa puheenjohtajan mukaan merkittävällä summalla ja tarjoaa seuralle välineistöä eli leikkurin ja siimureita sekä kontit välineiden varastointia varten. Yhteistyö kaupungin kanssa on ollut sujuvaa.
Kuva Tampereen frisbeegolfkeskuksesta. Kuva: SFL/Mikko Koskinen.
Rovaniemellä vaikuttava Rovaniemen Rolffarit ylläpitää kaupungissa kahta kiinteää rataa, Toramon rataa ja Ounasvaaran frisbeegolfrataa sekä yhtä tai kahta pop up -tyylistä rataa. Yli 50 jäsenen seura tekee lisäksi Toramolle talviradan ja kääntää Toramon radan syksyllä Omarotiksi, jolloin rata pelataan päinvastaisessa järjestyksessä, korilta tiille. Toramolla on käynyt parhaimmillaan kuukaudessa jopa 13 000 pelaajaa, mutta luvut ovat jonkin verran pienentyneet, sillä kaupunkiin avattiin viime vuonna maksullinen, osuuskunnan ylläpitämä rata.
Rovaniemen Rolffarit ylläpitää kaikkia kolmea rataa talkoovoimin ja seuran varoilla. Kaikilla seuran ylläpitämillä radoilla pääsee pelaamaan ilmaiseksi. Metsässä sijaitsevalla Toramon radalla ylläpito tarkoittaa lähinnä ilkivallasta johtuvia korjaustöitä sekä roskien keräilyä. Laskettelukeskukseen perustetun Ounasvaaran radan haasteena on kokonaisen laskettelurinteen mittaiset niittotyöt, jotka ovat jääneet seuran harteille. Ratojen ylläpito vaatii myös esimerkiksi tii-mattojen uusimista aika ajoin, ja tällaisiin projekteihin seura on yrittänyt saada kaupungilta avustusta.
Seuran puheenjohtajana toimivan Niko Alavan mukaan talkooväen saaminen ei seuran hyvästä yhteishengestä huolimatta ole aina helppoa.
– Tekijöitä saisi olla enemmän, ratojen ylläpito on pitkälti parin miehen harteilla. Suurempiin talkoisiin tulee paikalle muutama. Se on kummallinen ilmiö, että kun laitat talkooilmoituksen perjantaille klo 17-19 ja on mitä mahtavin keli niin Toramon normaalisti erittäin ruuhkaisella radalla ei ole yhtään autoa parkkipaikalla.
Kuva Ounasvaaran radan korkeimmalta kohdalta. Kuva: Rovaniemen Rolffarit.
Laajan rataverkoston taustalla pitkäjänteistä työtä seuroissa
Ratojen kehittämistyö aina ratojen suunnittelusta ja rakentamisesta niiden mahdolliseen myöhempään laajentamiseen on monelle frisbeegolfseuralle tuttua ja mielekästä, mutta myös raskasta puuhaa. Radan rakentamista tehdään usein talkoovoimin ja esimerkiksi väylien mainospaikkojen myynti vaatii seuraväeltä paljon aikaa. Uusien ratojen perustaminen vaatii valtuuston ja kaupunginjohtajan suostumuksen lisäksi liikuntatoimen ja kaavoituksesta vastaavien tahojen positiivista suhtautumista.
Rovaniemen Rolffareiden suurimpiin rataprojekteihin voidaan lukea Ounasvaaran radan rakentaminen 2017.
– Ounasvaaran radan rakennusta voisi pitää jollain asteella suurena rataprojektina. Itse ainakin olin reilun kuukauden putkeen joka päivä siellä rakennushommissa. Projektiin kuului entisen puheenjohtajan yhdeksän kuukautta kestänyt työ myydä väylät ja hoidella kaupungin kanssa kaikki asiat, muistelee Alava.
Rovaniemen kaupunki kokeili viime vuonna ensimmäistä kertaa osallistuvaa budjetointia. Kuntalaisten äänet menivät uuden frisbeegolfradan perustamiselle sekä toiminnallisen puiston rakentamiselle.
– Onneksi yksi äänestyksen voittaja oli uusi frisbeegolfrata. Alustavia suunnitelmia on jo tehty. Kaupunki kaavaili rataa ensin suolle, mutta onnistuimme vaikuttamaan suunnitelmiin siten, että rata rakennetaan hiekkamonttualueelle, jossa pidimme vajaa 10 vuotta sitten pop up -rataa parin kesän ajan, kertoo Alava.
Ratojen kehittämistyö seuroissa voi tarkoittaa myös radan nykyisellä paikallaan säilyttämisen puolesta puhumista tilanteessa, jossa radan paikalle suunnitellaan jotain muuta. Tampereella TFS:n väki on nähnyt viime aikoina paljon vaivaa Sentterin radan säilyttämiseksi nykyisessä laajuudessaan kaupungin raitiovaunuprojektin edetessä. Kaupunki vastasi aikanaan radan suunnittelusta ja rakentamisesta, mutta radan lopulliseen pelikuntoon saattamisessa TFS oli mukana useiden kymmenien talkoolaisten voimin. Sellupuiston suunnittelu ja rakentaminen oli sen sijaan alusta asti vahvasti seuran oma projekti.
– Sellupuiston päivittäiseen hoitoon meillä ei riitä resursseja, ja se kyllä näkyy radan kunnossa. Seuramme teki vuosikausia töitä kaupungin suuntaan selvitysten ja ehdotusten muodossa, jotta Tampereelle saatiin täysimittainen rata, kertoo Anttiroiko.
Suomalaisten innostus frisbeegolfiin ei näytä laantumisen merkkejä, ja monet radat ovat hyvillä heittokeleillä pahoin ruuhkautuneita. Seurojen ja kuntien tai kaupunkien hedelmällisellä yhteistyöllä voidaan taata frisbeegolfin turvallinen harrastaminen ja mahdollistaa satojen tuhansien suomalaisten liikkuminen ja ulkoilu harrastuskustannuksiltaan matalan lajin parissa. SFL:n puheenjohtaja Laura Heikkilä kannustaa frisbeegolfareita osallistumaan ratatalkoisiin.
– Vapaaehtoisten tekemä työ on todella merkittävää frisbeegolfratojen ylläpidossa ja työ jää usein pienen porukan harteille. Haluankin tässä yhteydessä haastaa jokaisen frisbeegolfaajan käyttämään kesäkaudella vähintään yhden pelikierroksen mittaisen ajan talkoiluun radalla.
Tietoa Suomen frisbeegolfradoista
- Suomesta löytyy tällä hetkellä noin 1050 rataa (UDisc).
- Väkilukuun suhteutettuna Suomessa on maailman toiseksi eniten frisbeegolfratoja, heti Islannin jälkeen. (UDisc 14.9.2022).
- Frisbeegolfratoja voidaan luokitella esimerkiksi radan haastavuuden mukaan. Frisbeegolfradat.fi -sivustolle merkityistä vajaasta 940 radasta kilparatoja ja täysimittaisia ratoja (vähintään 18 väylää) on reilut 360, harrastajaratoja reilut 210, aloittelijaratoja reilut 240 ja koululaisratoja reilut 100. Kilparadat muodostavat täten reilusti yli kolmasosan suomalaisesta ratakartasta.
- Väylien määrä vaihtelee radoilla 9 ja 36 välillä, suurimman osan radoista ollessa 9- tai 18 -väyläisiä.
Lähteet:
Suomen frisbeegolfliitto
Frisbeegolfradat.fi
UDisc