Seitsenkertainen Suomen mestari Anne Matilainen auttaa nuoria pelaajia kehittymään

Frisbeegolftoimijoita esittelevässä juttusarjassamme tutustumme tällä kertaa valmennusryhmä Ford Disc Golf Teamissa psyykkisestä valmennuksesta vastaavaan Anne Matilaiseen.

43-vuotias Anne Matilainen kilpaili oman frisbeegolfuransa aikana muun muassa EM-kisoissa muutamaan otteeseen, mutta mitalit jäivät niukasti saamatta. Parhaat sijoitukset olivat vuoden 2008 neljäs sija sekä vuoden 2010 viides sija. Suomen mestaruuksia häneltä löytyy senkin edestä, naisten avoimesta luokasta peräti kuusi kappaletta, mikä on enemmän kuin yhdelläkään naisella SFL:n historian (1998-) aikana. Vuonna 2016 hän voitti SM-kultaa myös mastereissa.

”SM-kisat olivat minulle aina todella tärkeitä. Aikanaan ne kisattiin useampana osakilpailuna ja muutamana kautena en pystynyt jokaiseen osallistumaan päällekkäisyyksien takia. Se harmitti, sillä halusin aina olla paikalla osallistumassa ja puolustamassa mestaruuksiani”

”Mestaruuksien lisäksi minulla ei muita mitaleita SM-kisoista ole lainkaan. En ole tainnut virallista kokonaiskisaa hävitä koskaan suomalaiselle naiselle”, Matilainen kertoo.

SFL / Kari Toivonen ja Iiro Partanen

Matilainen on vaikuttanut Turun suunnalla jo pitemmän aikaa, mutta frisbeegolfin hän löysi aikanaan asuessaan Helsingissä. Munkkiniemen puisto oli paikka, jossa hän kokeili lajia ensimmäistä kertaa.

”Vuosi oli muistaakseni 2003. Kiekko lensikin heti enemmän kuin olin kuvitellut ja se oli niin siistiä. Talissa ja Meilahdessa tuli myös heiteltyä paljon. Siitä se lähti”

Tasaisia taistoja maailman parhaita vastaan

Ensikokeilusta ei kulunut kauaa, kun Matilainen suuntasi kilpailuihin mittaamaan tasoaan muita vastaan.

”Vuoden 2004 keväällä menin Taliin viikkokisoihin ja saman vuoden kesällä otin osaa myös ensimmäisiin SM-kisoihini. Siihen aikaan kisoissa riitti kyllä porukkaa, mutta kaikki naamat ja nimet olivat tuttuja, kun piirit olivat pienemmät. Hyvin erilaista meininkiä kuin nykyään.”

Matilainen sai tehdä tosissaan töitä, jotta huipulle nouseminen olisi mahdollista. Tali Openissa ei ollut vielä mitään asiaa kärkisijoille, kun suomalainen hävisi norjalaiselle Lydie Hellgrenille peräti 32 heitolla.

”Hän oli siihen aikaan ihan omalla tasollaan ja ihaillen katselin hänen pelaamistaan ja taitoaan. Yritin imeä kaiken opin, mitä sain. Kyllä minä hänet sitten myöhemmin voitin. Kisasimme aikanaan paljon Euroopan kisoissa ja olemme edelleenkin hyviä ystäviä.”

SFL / Kari Toivonen ja Iiro Partanen

Matilainen toteaa hänellä olleen aina kova kilpailuvietti. Hän halusi nähdä, miten hyviä muut ovat ja miten heitä vastaan pärjäisi. Kisaaminen kertoi usein totuuden. Samalla tutustui uusiin ihmisiin ja sai reissata ympäri Suomea ja Eurooppaa paikoissa, joihin ei olisi varmaankaan ilman frisbeegolfia päätynyt.

Vuosina 2006-2009 Matilainen osallistui legendaariseen European Openiin, joka pelattiin tuohon aikaan vielä Tampereen Epilässä. Treenaaminen oli tehnyt tehtävänsä ja vuonna 2009 Matilainen hävisi lajia tuolloin hallinneelle Valarie Jenkinsille enää kolmen heiton verran.

”Ne olivat kovia juttuja, kun muun muassa Jenkins ja Carrie Berlogar tulivat Yhdysvalloista Suomeen asti pelaamaan. He pelasivat tosissaan, eivätkä tulleet tänne asti leikkimään, mutta kisoja ei silti heitetty hampaat irveessä. Heidän kauttaan näki sitä rennompaa puolta tästä lajista.”

Matilainen nimeää vuoden 2008 Japan Openin yhdeksi kilpailu-uransa hienoimmista kokemuksista. Matilainen oli naisten sarjassa ainoa eurooppalainen ja hän pystyi kiilaamaan lajia hallitsevien jenkkihuippujen väliin sijoittumalla kolmanneksi.

”Finaalipäivänä oli ihan järkyttävän kova tuuli ja kisa pelattiin 150 gramman kiekoilla, mikä toi haastetta. Kolmas sija oli olosuhteisiin nähden todella hieno saavutus, ja se oli itselleni iso juttu. Kilpailun puitteet olivat sellaista suuren maailman meininkiä. Se oli hieno reissu”, Matilainen muistelee.

Omalta uralta apuja valmentamiseen

Vuonna 2012 Matilainen voitti viimeisen Suomen mestaruutensa, minkä jälkeen aktiivisin kilpaileminen alkoi hiipua. Vuonna 2016 hän osallistui vielä Turussa SM-kisoihin ja voitti mestaruuden mastereissa.

”Tuloksen tekeminen on haastavaa, kun heittelet vain silloin tällöin. Yksittäisiä hyviä kierroksia voi heittää, mutta tasainen suorittaminen on eri asia. Olisin halunnut treenata enemmän ja panostaa lajiin, mutta töiden ja muun elämän realiteetit eivät tukeneet sitä, enkä halunnut kilpailla puolivillaisesti. En halua kisailla vain kisailun vuoksi, vaan haluan mennä voittamaan, kun osallistun.”, Matilainen perustelee kilpailu-uransa päätöstä.

”Vuosi tai kaksi meni siinä, että piti tietoisesti irrottautua lajista. Lopettamispäätös teki mieli jossain kohtaa pyörtää.”

SFL / Kari Toivonen ja Iiro Partanen

Matilainen pohti oman peliuransa aikana paljon henkisen puolen asioita ja tiedosti hyvin sen, että terävimmässä kärjessä paremmuus ratkeaa pään sisällä. Hän opiskeli viime vuonna psyykkisen valmentajan opintoja SportFocuksen kautta Helsingissä, ja nyt hän käyttää kokemustaan ja oppimaansa nuorten maajoukkuepelaajien kanssa.

”Näin monesti kaikenlaisia jäätymisiä kisoissa, jopa puttikammoa. Aikoinaan näihin ei paneuduttu tai kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Nyt on kertynyt hyvää etäisyyttä lajiin, enkä koe muita pelaajia kilpakumppaneikseni. Nuoret frisbeegolfarit ovat ottaneet asioita hyvin vastaan. Olen seurannut ylpeydellä muun muassa Henna Blomroosin ja Eveliina Salosen edesottamuksia ja kansainvälistä menestystä. He ovat selvemmin maailman huipulla, mitä me olimme aikanaan.”

KUKA?

Anne Matilainen

  • Syntynyt 26.3.1976
  • Aloitti frisbeegolfin vuonna 2003 ja osallistui ensimmäisiin kisoihinsa vuonna 2004.
  • Voittanut Suomen mestaruudet naisten avoimessa luokassa vuosina 2005, 2006, 2007, 2010, 2011 ja 2012.
  • Osallistui EM-kisoihin neljästi, joista paras sijoitus oli vuoden 2008 neljäs sija. Matilainen pelasi urallaan myös vuoden 2009 MM-kisoissa, joissa hänen sijoituksensa oli 13:s.
  • Voitti vuonna 2016 Suomen mestaruuden 40-vuotiaiden naisten luokasta.
  • Vastaa Ford Disc Golf Teamissa psyykkisestä valmennuksesta.

Teksti: Markus Viljanen