Seuroista Parhaat – 7k

Tästä alkaa saaga, joka on vertaansa vailla. Tämän juttusarjan tarkoituksena on tuoda seuratoimijoille ja oikeastaan koko kansalle parempaa tietoisuutta siitä, miten tämän meidän kaikkien rakastama laji on kehittynyt nykyiseen kuosiinsa kullakin paikkakunnalla. Tutustumme eri seurojen toimintatapoihin sekä historiaan ja toivon, että tarinoista saadaan vinkkejä omien seurojen toiminnan kehittämiseen. Jaettu hyväksi osoittautunut tieto on kaikkien etu ja näin ollen pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen. Ensimmäisenä seurana esitellään Turkulainen 7k:n, jolla on takanaan menestyksekäs historia ja jäsenmäärät kyseisellä seuralla huitelevat aivan omilla lukemillaan.

 

7k:n synty

Turussa on harrastettu frisbeegolfia jo ennen 7k:n perustamista. Esimerkiksi Rymättylän Maj-saaressa oli ollut jo pitkään kiinteä rata, joskin pitkälti hoitamaton sellainen. Rata on yhä nykyäänkin olemassa. Kuitenkin 7k:n voidaan katsoa luoneen edellytykset ja puitteet nykymuotoiselle frisbeegolftoiminnalle Turussa ja lähialueilla. Seuratoiminta sai alkunsa Turku Terror ry:n ultimateharjoitusten yhteydessä 2001 kesäkaudella.

Vaasasta paikkakunnalle muuttanut Mikko Kaakinen oli kokeillut lajiajo 1990-luvun puolivälissä, mutta vielä silloin ei kipinä syttynyt. Turusta löytyi kuitenkin muutama kokeilunhaluinen seurakaveri, joten yhdessä tuumin he jäivät muutamaan otteeseen treenien päätteeksi pelaamaan teknisesti haastavia custom-väyliä Kupittaanpuiston ankkalammikon ympäristöön. Joukosta innokkaimpana mukaan tarttui muuan 15-kesäinen Juho Rantalaiho. Merkittävää vetoapua saatiin Vaasasta Jukka Vieriltä, jonka panosta ja myötävaikutusta ei voi kyllin korostaa. Jo ensiheitoista alkaen oli selvää, että Mikko ja Juho halusivat kehittyä kilpapelaajiksi. Kaakinen ja Rantalaiho ymmärsivät nopeasti, että joukossa on voimaa ja ripeästi perustettiin saman vuoden 2001 myöhäissyksyllä risbeegolfseura 7k, jonka puuttuviksi vastuuhenkilöiksi löytyi seurakavereita Terrorista (mm. Asmo Soinio ja Jouni Kukkonen).

Kesäliiga-nimeä kantavat viikkokisat alkoivat pyöriä heti seuraavana kesänä tasoitusjärjestelmineen, seuralle luotiin kattavat kotisivut keskustelupalstoineen ilmaispalvelimelle ja kaupungin liikuntavirastoon oltiin yhteydessä harva se viikko tehden seuran toimintaa tutuksi. Viikkokisat pelattiin parin ensimmäisen vuoden ajan siirrettäviin koreihin. Seuran toiminta oli siis alusta alkaen varsin organisoitua ja identiteettiä luomaan oli kehitetty paitsi seuran kilpailuttama logo, myös vuosittainen mestaruuskilpailu ”Kukkulan Kuningas”. Seuran nimi 7k viittaa seitsemään kukkulaan, joille Turun kaupunki on rakennettu. Näiden kukkuloiden kuningas taas puolestaan ratkaistaan seuran vuosittaisessa ”Kukkulan Kuningas” –mestaruuskisassa.

Seuran varhaisilla puuhamiehillä oli selkeä visio siitä, millaisena frisbeegolftoiminta Turussa haluttiin nähdä. Pelilliset esikuvat, joista merkittävimpinä Pursio, Meresmaa ja Vesala, edustivat boheemin lajin sisällä selkeästi urheilullisempaa ja dynaamista lähestymis- ja esitystapaa. Harrastus haluttiinkin saada heti alkumetreiltään Turussa uskottavien lajien joukkoon suurelle yleisölle tuntemattomuudestaan huolimatta. Ensimmäisen järjestetyn kilpailun – Turku Winter Open 13.1.2002 – osallistujalista puhui puolestaan (mm. Jussi Meresmaa, Sami Loukko, Tommi Vesala, Juha Nieminen, Jaani Länsiö, Jukka Vieri).

Turussa käynnistynyt toiminta herätti kiinnostusta valtakunnan nokkamiehiä myöten. Täytyy muistaa, että frisbeegolffarin silmin maailma oli vielä kymmenen vuotta sitten täysin eri planeetalta. 9-väyläisiä kiinteitä ratoja sai hakemalla hakea, 18-väyläisistä lähinnä uneksittiin ja isommat kisat pelattiin poikkeuksetta custom-radoilla tilapäisin korein, jotka haalittiin kokoon harrastajilta ympäri Suomen.

Paikallinen harrastajakunta kasvoi vähitellen ensimmäisten parin vuoden aikana, mukana hääri niin ultimateporukan seurakavereita kuin pöytäjääkiekkoseuralaisia Raisiosta. Viikkokisoissa näkyi myös naispuolisia ja juniori-ikäisiä kokeilijoita, joten laji oli nopeasti tavoittanut eri väestöryhmiä. Vetokaksikko puolestaan osallistui heti seuraavana kesänä 2002 kotimaan suurempiin kisoihin ja helminä kotiuttivat syksyllä Porista amatöörien Suomenmestaruuskilpailuista kultaa sekä pronssia. Seuralle puuhattiin myös edustustekstiilit yhtenäistämään rivejä entisestään ja tasoitusjärjestelmää kehitettiin suosimaan ennen kaikkea omaa tasoaan parantavia pelaajia.

Merkittävänä askeleena seuran ja lajin taipaleella voidaan pitää kiinteän radan rakentamista Turun Urheilupuistoon. Puuhamiehet olivat jo kierrelleet toiveikkaina kaupungin puistoalueita etsien sopivaa harrastuspaikkaa. Joukossa oli muuten erään Jukka Vierin vihjaama muuan Lauste, jonka kaksikko silloin joutui pettyneenä hylkäämään sattumalta paikalle osuneen herrasmiehen kysymyksen myötä: ”Mitäs pojat tuumaisitte, jos tähän rakennettaisiin par 3-golfkenttä?”. Ratahanke toteutui 2003 kehityspaineiden kanssa painivaan Urheilupuistoon kaupunkisuunnittelukilpailun tuotoksena, jossa seuran ehdotus sai kunniamaininnan voiton livahdettua toisaalle. Kiinteä rata mahdollisti organisoidumman toiminnan ja helpomman saavutettavuuden. Viikkokisojen osallistujamäärät alkoivat vaihdella 10-25 välillä totuttujen 4-12 sijasta. Pian mukaan tarttuikin koko joukko uusia lajin löytäneitä kokeilijoita ja harrastajia, joiden joukosta löytyi myös seuratoiminnasta innostuneita. Jaettu vastuu tarkoitti luonnollisesti lisää ja parempia ideoita sekä parempaa volyymia. Porukasta esiin nousi erityisesti Tommi Avola, joka veti jalkaansa seuratoiminnan kolmannet suuret saappaat ja täytti ne kärkiä myöten. Tässä vaiheessa lajiesittelyt ja koulutukset, haastattelut, viikkokisat, yksittäiset kilpailut, porukkatreenit ja kisareissut alkoivat olla jo luonnollinen osa pienen turkulaisseuran toimintaa. Seuralle oli luotu identiteetti ja suunta, jolla me perustajajäsenet voimme hymyssä suin katsoa sen olevan tänäkin päivänä.

Frisbeegolfseura 7k ry rekisteröitiin yhdistysrekisteriin vuonna 2007.

 

Jäsenmäärien kasvattaminen

Seuran jäsenmäärä on kasvanut viime vuosina tasaisen voimakkaasti. Tosin viime vuosi oli siinä suhteessa poikkeus, kun jäsenmäärä hieman laski edellisestä vuodesta. Kuluvan vuoden aikana seuran jäsenmäärä saattaa hyvinkin saavuttaa ja jopa ohittaa vuoden 2011 huippulukemat. Tällä hetkellä seurassa on jo lähes 200 jäsenmaksunsa maksanutta jäsentä, joista junioreita on noin 40. Jäsenien keski-ikä on viime vuodet pysytellyt 30 vuoden tienoilla.

Mitään suurta salaisuutta seuramme suosioon ei varmastikaan ole. Olemme pyrkineet luomaan jäsenyydestä sen verran houkuttelevan, että monet ovat siksi liittyneet mukaan. Luonnollisesti osa liittyy kerran, eikä enää myöhemmin jatka jäsenenä. Jäsenyyden etuihin – kuten muissakin seuroissa – kuuluvat alennukset useista verkkokaupoista sekä urheiluvälineliikkeistä. Muita hyötyjä jäsenyydestä ovat tietysti viikkokisasarjat, joita 7k on parina viime vuotena järjestänyt useammallakin radalla viikottain (Lauste, Kaarina, Paimio). Viikkokisojen osallistumismaksut on lisäksi hinnoiteltu jäsenyyttä suosivaksi.

Perustoimintaamme ovat kuuluneet myös ns. draivikoulut, joissa olemme tarjonneet niin jäsenille kuin muillekin harrastajille mahdollisuutta saada vinkkejä perusheittotekniikkaan. Lisäksi olemme järjestäneet vain naisille/tytöille tarkoitettu naisten iltoja, joissa on opetettu perustekniikkaa. Nyt toisena vuonna peräkkäin tarjoamme myös juniori-ikäisille harrastajille mahdollisuutta saada oppia kokeneemmilta harrastajilta. 7k:n juniorien frisbeegolfkoulu on tarkoitettu noin 10-15 -vuotiaille harrastajille tai lajista kiinnostuneille.

Jäsenistölle on toistuvasti lähetetty sähköpostitse infoa ajankohtaisista seura-asioista. Olemme myös pyrkineet mainostamaan toimintaamme julisteilla useammalla Turun seudun radalla. Lisäksi sekä Lausteen että Kaarinan ratojen sijainti suosittujen ulkoilu/kuntoilureittien vieressä on tuonut varmasti lisää jäseniä. Seuran jäsenillä on ollut myös useana talvena mahdollisuus halliharjoitteluun Kupittaan yleisurheiluhallissa sekä oikeus käyttää myös kuntosalia. Olemme myös hinnoitelleet seuran tapahtumia jäsenille edulliseksi, mikä on houkutellut lisää jäseniä.

Tällä hetkellä seurassa ei ole montaa naisjäsentä, mikä on valitettavan yleistä tämän lajin yhteydessä. Seuran puheenjohtajana on kuitenkin nainen eli Irina Katajisto-Korhonen. Viime vuonna seurassa oli 16 naisjäsentä. Seura on jo muutaman vuoden ajan pitänyt muutamia naisteniltoja, joissa naiset ovat voineet harjoitella yhdessä tekniikkaa. Näiden lisäksi on ollut muutamia viikkokisoja (tänä vuonna kuukausikisoja) pelkästään naisille. Viime vuosina käytössä on ollut sähköpostirinki naisille, mutta tämä jäänee tänä vuonna pois, sillä infoaminen naisten tapahtumista on siirtymässä enenevässä määrin facebookiin (Turun seudun naisfribaajat). Facebook-ryhmästä on oma käyntikorttinsa, joita jaellaan sopivissa tilaisuuksissa ja mahdollisesti radalla nais harrastajiin törmätessä. Lisäksi seuran foorumilla on oma osionsa naisille, ”Naistenhuone”. Vaikka naisia ei jäseninä montaa olekaan niin naisharrastajia näkyy silti Turun seudun radoilla varsin usein.

 

Radan ylläpito

Lausteen frisbeegolfpuiston rataa ylläpidetään seura-aktiivien voimin talkoilla. Talkoita on 2-4 kesässä, silloin enemmän kun on isoja kisoja tulossa radalle. Talkoissa saamme väline- ja henkilökunta-apua Turun kaupungilta. Lisäksi muutamat aktiviiset talkoilevat radalla koko kesän esim. siimuroimalla heinää. Kaupungin puolesta radan ruoho-alueet ajetaan kolmesti kesässä, mikä ei aina ole ollut ihan riittävästi. Lisäksi talkoissa saamme apua ja kaupungilta voimme pyytää materiaalia radan kunnostukseen ym.

Joitain sponsoreita olemme saaneet tarjoamalla näkyvyyttä (logo) seuran nettisivuilla ja kisakoneessa. Lisäksi viikkokisoihin on pyydetty sponsoria, jolloin sponsorin logo on esim. viikkokisajulisteessa. Emme toistaiseksi ole järjestäneet isompia kampanjoita sponsorien hankkimiseksi. Turun kaupungilta saamme toiminta-avustusta. Tuloja tulee kisamaksuista ja -tapahtumista, jäsenmaksuista ja vanhojen, noutamattomien löytökiekkojen myynnistä – tosin löytökiekoista saadut tulot käytetään nykyään kiekkosettien ostamiseen paikallisille kouluille. Lajiesittelyt ovat myös tärkeä osa seuran varainhankintaa.

 

Kilpailutoiminta

Kilpailujen ja tapahtumien osalta olemme myös yrittäneet olla paikallisesti aktiivisia. Talvikausina on pelattu led-kisoja (Prince of Darkness). Parina talvena olemme järjestäneet myös eksoottisen tapahtuman Turku Winter Discombined –elämyksen. Tähän kaksiosaiseen kisaan on kuulunut sekä hiihto- että frisbeegolfkilpailu. Tapahtumassa on ollut omat sarjansa sekä minisuksille että vakiosuksille. Kaarinan radalla pelattava pääsiäiskisa EggBowl on jo suoranainen perinne, joka on ollut vuosi vuodelta suositumpi (v. 2013 81 osallistujaa). 7k on lisännyt tapahtumavalikoimaansa myös kestävyyskisan. Tämä Kivireeksi nimetty kisa järjestetään nyt kolmatta vuotta peräkkäin.

Seuranmestaruuskilpailu Kukkulan Kuningas on ollut perinteinen seuran kesäkauden päätös syyskuussa. Tämän kisan osallistujamäärä on pysytellyt 100 pelaajan tuntumassa parin viime vuoden aikana. Naisille järjestetään ns.kuukausikisoja. Tänä vuonna järjestetään lisäksi Ladies Tourin osakilpailu Discmania Annukka Open, The Preliminary sekä Fierce Pro Tourin osakilpailu. Viime kaudella Lausteen viikkokisoissa kävi keskimäärin lähes 60 osallistujaa. Kaarinassa luku oli noin 20-30 osallistujaa ja Paimiossa 10-20. Eli parhaimmillaan 7k:n viikkokisoihin saattoi osallistua yli 100 pelaajaa viikossa.

Rating kisoista on tuntunut viime vuosien aikana tulleen se juttu, miksi kisoissa käydään. 7k:n vastaus tähän olettamukseen: Rating-kisat ovat varmasti tärkeä osa lajin tulevaisuutta, jos ja kun sen statusta kilpaurheiluna halutaan korottaa. Reitattujen kisojen vaatimukset tulevat varmasti nousemaan myös jatkossa. Tämä on suuri haasteen niin liitolle kuin isommille ja pienemmille seuroillekin. Rating-kisojen järjestämistä ei voitane jättää pelkästään 5-6 isoimman seuran harteille pysyvästi. Rating-kisojen ohella on hyvä muistaa myös SFL:n ulkopuolisten kisojen merkitys ns. väliportaana viikkokisojen ja rating-kisojen välissä, mihin myös liiton rivijäsenet voisivat osallistua.

Rima kisojen tasolle vaikuttaisi nousevan jatkuvasti. Toisaalta Suomessa järjestettyjen kisojen taso vaikuttaisi ainakin eurooppalaisessa vertailussa olevan varsin hyvä. Suurin ongelma lienee motivoituneiden tekijöiden löytäminen seuran jäsenien joukosta. Kokemuksen ja rutiinin myötä kisojen järjestäminen toki helpotttuu. Liiton taholta olisi hyvä saada selkeät ja perusteelliset ohjeet sekä neuvonta-apua tarvittaessa. Tämä tavoite onkin jo osittain toteutunut. Tietysti konkreettinen apu esim. ”ammattimaisten” toimitsijoiden taholta voisi olla yksi mahdollisuus ainakin pienemmissä seuroissa.

Tämä oli 7k:n tarina, josta kiittäminen on ennen kaikkea aktiivista seuran porukkaa, jotka jaksoivat jakaa tarinansa kaikkien tietoisuuteen. Seuraavassa osassa suunnataan muutaman sadan kilometrin päähän Turusta ja tutustutaan pienemmän paikkakunnan toimijoihin.

Toiminnanohjaaja