Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on myöntänyt vuoden 2013 valtionavustukset valtakunnallisille liikuntajärjestöille liikuntaneuvoston esityksen pohjalta. Toimintaa tuetaan veikkausvoittovaroista yhteensä 38,08 miljoonalla eurolla. Avustusta sai 119 järjestöä.
Suomen frisbeeliitto ei saanut lainkaan avustusta. Avustusta haettiin nyt toisen kerran monen vuoden tauon jälkeen. Lajin kehitys ja liiton toiminta ovat viime vuosina edenneet suurin harppauksin ja perusteet valtion tuelle olivat olemassa.
Ministeriöstä perusteltiin SFL:n tuetta jättämistä sillä, että Liitokiekkoliitto saa jo avustusta, ja että ministeriö haluaa tukea vain yhtä lajikokonaisuutta edustavaa kattojärjestöä. Toinen syy oli valtionapujärjestelmän uudistaminen. Koska uudistus ei ole vielä valmis, tälle vuodelle avustukset haluttiin jäädyttää nykytilanteeseen ja yhtään uutta avustuksensaajaa ei otettu.
Molemmat perustelut ovat tietenkin SFL:n kannalta tarkasteltuna kestämättömiä. SFL:n ja Liitokiekkoliiton edustamat lajit frisbeegolf ja ultimate ovat täysin eri lajeja. Niissä vain sattuu olemaan samankaltaiset pelivälineet, kuten on esimerkiksi pallogolfissa ja koripallossakin.
Frisbeegolfin ratamäärät ovat olleet viime vuosina faktisesti ja todistettavasti kasvussa. Suomesta löytyy nyt jo noin 300 rataa. Myös jäsen- ja lisenssimäärät ovat helposti todennettavissa ja vertailtavissa. SFL:llä oli vuoden 2012 lopussa 34 jäsenseuraa, joissa oli 1439 henkilöjäsentä.
Yhtäkään lajia vähättelemättä esimerkiksi Suomen dartsliitolla, jolla 1633 jäsentä ja Suomen aikidoliitolla jolla on 1027 jäsentä, valtionavut olivat tälle vuodelle 35000 euroa ja 50000 euroa. Liiton jäsenten lisäksi kummallakin näistä esimerkinomaisista lajeista on kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan noin pari tuhatta harrastajaa Suomessa.
Suomen frisbeeliiton kannalta ongelmallista on se, että uutta kansallista liikuntatutkimusta ei ole tehty muutamaan vuoteen ja sen toteutuminen tänäkin vuonna on epävarmaa. Näin emme pysty tietämään tarkasti, kuinka moni suomalainen, seurojen jäsenten lisäksi, frisbeegolfia harrastaa. Kisojen järjestäjien, ratojen ylläpitäjien ja kiekkokauppiaiden arvioiden pohjalta harrastajia voi olla jo jopa joitakin kymmeniä tuhansia.
Olemme siis jo nyt erittäin varteenotettava laji, emmekä välttämättä enää edes kuulu ”pienlajien kategoriaan”. Toivottavasti määrätietoisen vision asteittaisen toteutumisen myötä nousemme muiden lajien rinnalle lajiksi, jota valtionkin on jatkossa syytä tukea.