Järva vaatii myös rolleritaitoja
Eurooppalainen frisbeegolfin ykköstapahtuma osoitti jälleen sen, että lajin kotimaan konkarit hallitsevat pelin salat vieläkin reilusti paremmin kuin vanhan mantereen nousukuntoiset lahjakkuudet. Will Schusterick käväisi kerran jakamassa ykköstilaa epäonnistuneen kierroksen -1 jälkeen, mutta palasi kolmannella kierroksella selvään johtoon paukutettuaan tuloksen -11. Se hipoo täydellisyyttä tavalla, joka ei jättänyt epäselvyyttä lajin ykkösestä tänä viikonloppuna. Sunnuntaina ykkösryhmän yleisö sai ihastella vain amerikkalaispelaajia, sillä kamppailua voitosta käytiin Willin lisäksi Nathan Dossin, Paul Ulibarrin ja Cale Leiviskan kesken. Lopulta kuin varkain Dave Feldberg kakkosryhmästä kiilasi ohi muista ja nappasi hopeatilan erinomaisella kierroksella -8. Tyytymättömyyttään rataan manaillut Dave pääsi mukavuusalueelleen vasta finaalin aikana.
Naisissa Paige Pierce naulasi niin kovat lukemat kolmella ensimmäisellä kierroksella, ettei Valerie Jenkinsillä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia nousta voittoon finaalikierroksella, vaikka hän ottikin kiinni viidellä heitolla Piercen lasketellessa rennosti loppuun. Kolmanneksi finaalikierroksella nousi Ruotsin Ragna Bygde. Eurooppalaisten ero USA:n naisiin on suuri tenkin avausheittojen pituudessa. Harvoin kilpaileva Anne Matilainen oli kilpailussa seitsemäs ja pääsi pelaamaan vielä sunnuntain kierrokselle.
Raskas kisa palkitsi konkarit
Voittokamppailu oli siis yhden miehen näytös, mutta finaalikierros kertoi ylivoiman lisäksi myös jenkkihuippujen hermoilusta. Kilpailussa neljänneksi
Feldberg ongelmissa. Bogieta korttiin drop boxista.
pudonnut maailmanmestari Nathan Doss hermoili itsensä ulos voittopelistä jo finaalin alkurei’illä ja kruunasi kireän kierroksensa helppoon puttimissiin viimeisellä väylällä. Sitä ennen nähtiin puttirallia ja kehnoja avauksia, mitkä eivät ole lainkaan tyypillisiä yleensä tasaiselle Dossille. Myös viidenneksi jääneen Paul Ulibarrin keskittymisrutiini puolittui kierroksen aikana, kun hän huomasi putoavansa kärkikahinoista. Nnnistumisia ei herunut hutiloimallakaan. Pitkä kisaviikko muodostui siis Feldbergin vahvuudeksi, sillä kokemus alkoi näkyä väsymättömyytenä ja hermojen rautaisuutena.
Eurooppalaisittain lopputulokset kertovat samaa iän ja kokemuksen merkityksistä. Markus Källström ja Anders Swärd, jo pitkälle toistakymmenettä vuotta Järvaa hinkanneet ruotsalaispelaajat, kävivät kärjen tuntumassa kokeilemassa, mutta paras jäi silti uupumaan. Heidän pelinsä oli silti tasokkainta, mitä ei-amerikkalaispelaajilta nähtiin. Kymmenenneksi kivunnut Arttu Sikanen täydensi eurooppalaisvahvuuden kymmenen parhaan sakissa kolmeen pelaajaan, mikä on vähemmän kuin viime vuonna.
Eurooppalaiset johtotähdet ovat vähentyneet Jesper Lundmarkin vaihdettua kilpailemisen perheen hoitamiseen. Nuorta voimaa ja tulevaisuuden toivoja edustivat ilahduttavasti suomalaiset Leo Piironen, Jalle Stoor ja Pasi Koivu, jotka pitivät pelinsä kasassa loppuun asti. Viidentoista parhaan joukkoon pääsy kovassa kisassa on hieno lopputulos.
Ruotsissa lajilla ei ole nostetta
Finaalikierros keräsi parisataa katsojaa
SDGO on Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty kilpailu, jonka kantavia voimia ovat jo kymmeniä vuosia olleet veljekset Löf ja Andreas Winkelbauer. Kilpailua on pidetty jo pitkään, etenkin 35-vuotiaan kisan siirryttyä Järvan radalle, parhaana eurooppalaisena kilpailuna. Rata on hieno ja haastava, järjestelyt ovat hyvät ja tunnelma kohdillaan. SDGO:sta on voitu ottaa jo vuosien ajan paljon mallia suomalaiseen kilpailunjärjestämiskulttuuriin. Tänä vuonna Major-arvoisena kilpailtu SDGO nosti odotukset vielä paljon korkeammalle, mutta suomalaisittain on oltava ylpeä siitä, että meikäläinen taso on saavuttanut SDGO:n standardit komeasti, eikä länsinaapuria tarvitse katsoa kadehtien ja ylöspäin edes Majorina.
Eihän Järvan kaltaista huippuluokan maksullista rataa meillä vielä ole, mutta laji on ottanut Suomessa isompia harppauksia kuin Ruotsissa, jossa uusia ratoja nousee vain muutamia vuodessa ja medianäkyvyys on harmittavan marginaalista. Tämä näkyi etenkin finaalipäivänä, kun huippuheittäjien perässä ei kulkenutkaan suurta innokkaiden fanien letkaa. Edes lajin ehdoton kärkisakki ja Major-status eivät riittäneet keräämään isoa yleisöä nauttimaan kesäpäivästä frisbeegolfin parissa. Kotimaisin voimien pelatut kisat Suomessa ovat keränneet enemmän yleisöä kuin SDGO tänä vuonna.
Kun kolmen viikon kuluttua Nokialla ratkotaan SM-mitalit, on yleisöä odotettavissa enemmän kuin mitä Tukholmassa nähtiin. Mukana ovat myös Tukholman suomalaiset menestyjät Jalle Stoor, Leo Piironen ja Arttu Sikanen.