Arvokisamenestyksen lisäksi kuluva kausi on ollut Pajun uralla ensimmäinen, jonka aikana hän on viettänyt suuren osan vuodesta Yhdysvaltojen puolella kiertäen muiden huippujen kanssa kovan tason kisoja viikosta toiseen.
”Aiemmin on ollut koulua, armeijaa tai työkuvioita, mutta nyt olen pystynyt panostamaan jo pitemmän ajan vain pelaamiseen. Olen viime vuosina hiljalleen lisännyt pelimäärää jenkeissä ja tällä kaudella pelasin siellä jo useita kisoja”, Paju kommentoi.
Täyspäiväisen frisbeegolfammattilaisen elämää maistamaan päässeen Pajun puheesta huokuu ammattimainen asennoituminen avautunutta tilaisuutta kohtaan. Glamour on arjesta suhteellisen kaukana, kun maisema vaihtuu säännöllisesti ja keskittyminen pitää pitää jatkuvasti tapissaan kisasta toiseen.
”Pitkälti tämä on kiertue-elämää. Nyt syys-lokakuussa olin Yhdysvalloissa kuusi viikkoa, jonka aikana pelasin viisi kisaa. Kisoja on ollut kiireisimpään aikaan lähestulkoon joka viikonloppu. Talvikaudella elämä siellä on sitten enemmän aloilleen asettumista. Minulla on ollut Kalifornian San Diegossa tukikohta nyt pari talvea”, Paju kuvailee.
Kuva: Oskari Forstén
Hiljattain päättynyt kilpailukausi sisälsi viisi top10-sijoitusta Yhdysvaltojen maaperällä, mikä kertoo suomalaisen noususta jälleen aavistuksen lähemmäs maailman absoluuttista kärkeä.
Tämän hetken maailman huiput, kuten Paul McBeth ja Eagle McMahon, ovat pelaajia, joita Paju on katsonut ylöspäin. Kunnioitus on edelleen läsnä, mutta fanitus on hiipunut ja suhtautuminen on muuttunut arkisemmaksi, kun isojen nimien kanssa on päässyt viettämään aikaa ja näkemään säännöllisesti heidän tekemistään läheltä. Joukosta on löytynyt myös syvempää ystävyyttä, joka on kantanut ratojen ulkopuolellakin.
”Tiimikaverini Will Schusterickin häissä olin groomsmanina, ja hänestä on tullut hyvä ystävä viime vuosien aikana. Muiden huippujen kanssa tulee vietettyä aikaa satunnaisesti. Toki seuraan esimerkiksi McBethin tekemistä tarkasti vieläkin, vaikken enää häntä varsinaisesti fanitakaan. Isoimman vaikutuksen tekee hänen mentaalinen olemuksensa ja itsevarmuutensa turnauksissa.”
Esikuvana omat vanhemmat
Esikuvia Pajulla löytyy lajin parista useitakin. Nykyisten aktiiviheittäjien lisäksi hän osaa heti nimetä useammankin nimen, joiden tekemistä seuraamalla hän on saanut aikanaan energiaa huipulle tähtäämiseen.
”Ken Climoa fanitin nuorempana paljon. Eurooppalaisista seurasin ruotsalaisia Jesper Lundmarkia ja Markus Källströmiä ja suomalaisista Timo Pursio ja Jussi Meresmaa olivat kovia nimiä.”
Kuva: Oskari Forstén
Esikuvista puhuttaessa suurimmat tekijät tulevat kuitenkin muualta kuin frisbeegolfradoilta. Kaksikko, joka on mahdollistanut Pajun uran rakastamansa lajin parissa. He ovat lietolaisen omat vanhemmat.
”Isältäni ja äidiltäni olen oppinut kaikki arvot. Yrittäjyyteen ja kaikkeen muuhunkin elämän osa-alueeseen saamani avaimet olen saanut heiltä. Isäni on heitellyt frisbeetä jo 70-luvun lopussa ja hän on ollut aikanaan aktiivisesti Suomen frisbeeliiton toiminnassa. Siihen aikaan laji oli toki vielä aivan erilainen, eikä nykytyyliin heitelty radoilla koreihin. Hänen esimerkkinsä vaikutti vahvasti siihen, miksi itse frisbeegolfin aloitin.”
Taustalla tukku harjoitustunteja
Mikäli katsoo frisbeegolfkisoja YouTubesta, näyttää huippujen tekeminen siltä kuin he osaisivat ulkoa radan jokaisen oksan ja kiven. Missä kulmassa, millä nopeudella ja millaisella kiekolla mikäkin väylä ja kohta pelataan. Taustalla on tukku radalla vietettyjä tunteja omaa pelisuunnitelmaa hioessa.
Ammattilaiskiertueella liikutaan jatkuvasti paikasta toiseen ja radat vaihtuvat tiuhaan. Tasoerot parhaimpien välillä ovat niin pienet, että yhtään kiveä ei voi jättää kääntämättä. Kuluneella kaudella paljon Yhdysvalloissa kiertänyt Paju kertoo heittomäärien olevan varsin suuret.
”Kenttätreeni ei ole enää niin isossa osassa varsinkaan loppukaudesta, vaan arki on pitkälti kulloisenkin kisan radan läpi treenaamista. Putteja ja lähestymisiä treenailen myös, niin saan pidettyä sellaista hyvää fiilistä ja tuntumaa yllä. Ratoja venytetään vuosi vuodelta, kun koreja siirretään kauemmaksi ja väyliä tehdään haastavammiksi. Kiertueen aktiivisimpaan aikaan tulee pelattua monesti lähestulkoon joka päivä.”
Kuva: Toni Joronen
Isoimman kokoluokan kilpailuissa saatetaan heittää 72 väylää, MM-kisoissa pelattuja väyliä kertyi kärkipelaajille peräti 90. Vastaavien rypistysten läpi vieminen vaatii hyvän tekniikan lisäksi myös sitä, että fysiikan pitää olla tikissä.
”Treenaaminen ratojen ulkopuolella on aika hajanaista ja riippuvainen aikatauluista. Fysiikkaa tulee välillä treenattua kisapaikan hotellien kuntosaleilla, missä tulee juostua ja nostettua painoja. Lämmittelyt ja venyttelyt ovat myös tärkeitä. Talvikaudella tulee tehtyä sitten enemmän ja monipuolisemmin fyysisiä harjoituksia”, Paju kertoo.
”Kisakausi alkoi helmikuussa ja päättyi lokakuun lopussa, joten onhan kausi pitkä. Kun fysiikkapuoli on kunnossa, niin se vaikuttaa myös mentaalipuoleen.”
”Olen päässyt jo todella lähelle voittoa”
Henkinen valmentautuminen on osa-alue, josta puhuessa Paju selvästi innostuu. Hän haluaa kehittää itseään askel askeleelta paremmaksi frisbeegolfariksi, eikä tähän riitä ainoastaan huippuunsa hiottu heittotekniikka.
”Ammattilaiskiertueella on monta pelaajaa, myös alemman ratingin heittäjiä, jotka pystyvät heittämään huipputasolla, mutta henkinen kantti on tässä isossa osassa. Se on osa-alue, jonka kehittäminen kiinnostaa paljon. Jos olen esimerkiksi pelannut jonkin kisan kärkikortissa huonosti, niin olen pystynyt analysoimaan virheitäni ja pohtimaan, missä olisin voinut parantaa. Yhtä tärkeää on painaa mieleen myös onnistumiset.”
Kuva: Toni Joronen
Paju kipuaa yhä lähemmäs uransa ensimmäistä ammattilaiskiertueen voittoa. Voiton metsästäminen ei ole hänelle kuitenkaan pakkomielle.
”Se [voitto] vaatii sen, että vietän Yhdysvalloissa vielä enemmän aikaa. Vaikka olinkin jenkeissä tällä kaudella paljon, niin minulla oli lopulta vain 13 mahdollisuutta voittaa. Jos mietitään vaikka Jeremy Kolingia, Paul Ulibarria tai Nathan Sextonia, niin he eivät voita usein, mutta voittavat kuitenkin. Pitää heittää ahkerasti kisoja, niin mahdollisuudet kasvavat. Pelkästään sillä, että minulla osuu yhtenä viikonloppuna kaikki nappiin, on voittaminen jo nyt lähellä.”
Marraskuussa Pajun on tarkoitus matkata viikoksi Espanjan lämpöön. Ensi kauden hän arvioi tulevan olemaan hyvin samanlainen kuin kuluneenkin kauden. Yhdysvaltain kilpailut siintävät jo kirkkaana muutaman kuukauden päässä, ja tuolloin Paju aikoo olla taas yhden askeleen lähempänä unelmaansa – maailman huippua.
KUKA?
Seppo Paju
- Syntynyt 9.11.1994
- Asuinpaikka: Lieto
- Kilpailemisen Paju aloitti vuonna 2008.
- Voitti tällä kaudella EM-hopeaa sekä sijoittui MM-kisoissa kuudenneksi.
- Pelasi kuluneella kilpailukaudella useita kisoja Yhdysvaltojen ammattilaiskiertueella. Tuloksena useita sijoituksia kärkikymmenikköön.
Saavutuksia:
- Nuorten MM-kulta 2010
- Nuorten EM-kulta 2010
- Suomen mestaruus 2011 & 2017
- Euroopan mestaruus 2014
- EM-hopea 2018
- MM-kisojen kuudes 2012 & 2018
- Suomen Pro Tourin voitto 2015, 2016 & 2017
Teksti: Markus Viljanen