Mestarin vinkki: Markus Lindewald

Lillin vasuri puhuu. Takana Toni Asikainen mietteliäänä.

 

Markus Lindewald valloitti Suomenmestaruuspokaalin vuonna 2004 dramaattisesti viimeisen SM-osakilpailun sudden deathissa. Vastassa oli Sami Loukko, joka hävisi toisella reiällä Porin Yyterissä ”Lillin”  onnistuttua vaikeassa avausheitossa. Voitto oli kuitenkin vain jäävuoren huippu, eikä se tullut sattumalta tai itsestään. Lilli mainitseekin tehneensä systemaattista ja pitkäjänteistä työtä harjoittelussa ja kilpailemisessa ja ennen kaikkea asenteessaan. Read more

Mestarin vinkki: Timo Pursio

Timo on varmasti harjoitellut tämänkin heiton. Kuva: frisbee.net

Lajin historian suurimpiin suomalaisnimiin kuuluva Timo Pursio on valloittanut SM-korokkeen korkeimman lauteen lukuisia kertoja, eikä kansainvälistäkään menestystä ole tarvinnut liioitella. Kärkisijat Majoreissa, EuroTourilla ja kotimaassa eivät ole kuitenkaan sattumaa, eiväkä etenkään ilmaiseksi saatuja. Timo vinkkaakin salaisuuden, jonka kaikki taitavat tietää, mutta johon harva haluaa uskoa.

− Toistoja, toistoja, toistoja. Treenin määrän on oltava valtava, jotta pystyy menestymään kilpailuissa. Sitä ei valitettavasti pysty kiertämään kukaan, eivät edes huippulahjakkuudet, Timo muistuttaa. Kyllä kaikki taitavimmatkin yksilöt lajiin katsomatta joutuvat saman koulun käymään, lajista rippumatta.

Timo tietää mistä puhuu, sillä hänet tunnettiin aktiivivuosinaan aivan tautisista päivittäisistä heittomääristään, joista monet voivat haaveilla vain viikkotasolla. Myös aamuhämärässä kostealla nurmikolla tehtyjä treenejä on sitten voinut kiitellä, kun voittoja on napsahdellut tasaiseen tahtiin.

− Kun voitin Tukholman avoimet 2000-luvun alussa kahdesti, olin niin hyvässä kunnossa, etten voinut epäonnistua. Olin harjoitellut etenkin draivia niin paljon, että huonokin heitto onnistui jotenkuten. Pystyin aina paikkaamaan epäonnistumisen, sillä olin saanut myös itsevarmuutta tekemällä niin paljon heittoja alle.

Timo harjoitteli usein niin, että draivaili satametristä väylää niin kauan, kunnes yhdeksän kymmenestä kiekosta oli puttisäteellä ja epäonnistuneenkin heiton sai laitettua sisään.

− Sitä kyllä monesti miettii, että miksi jonkun peli on niin helppoa ja aina vain tulosta syntyy. En ole vielä tähän päivään asti onnistunut löytämään oikopolkua, vaan kyllä se harjoittelun määrä on edelleen se ratkaisevin tekijä. Ja kyllähän sen täytyy olla myös hauskaa, puurtamistahan ei jaksa kukaan, mutta omistautuminen vaatii myös systemaattista tekemistä.

Juttusarjassa Suomen mestarit jakavat kevään ajan hyviksi havaitsemiaan vinkkejä paremman pelituloksen saavuttamiseksi.

Mestarin vinkki: Joonas Hynönen

Hynönen kilpailutilanteessa. Kuva: Jari Huotari

Hynönen kilpailutilanteessa. Kuva: Jari Huotari

 

Joonas Hynönen oli vuonna 2008 kotimaisten areenoiden ykkösnimi voitettuaan solkenaan kisoja, joista kirkkaimpana muistona on Suomen mestaruus. Vielä silloin SM-mitalit ratkaistiin koko kauden mittaisella kiertueella.

Vaikka Joonas tunnetaan erityisesti pitkistä heitoistaan ja luotisuorista puteistaan, ei hän ole painottanut harjoitteluaan vain korin ääreen tai jättiväylille. Jos aikoo pärjätä koko kesän ajan, pitää hallita muutkin kuin heittotekniikat. Tärkein on henkinen paineensietokyky.

− Nykyään taso on todella kova ja yksilöiden taidot hyvin tasaisia, joten ratkaiseviksi tekijöiksi voittoja jaettaessa jäävät mentaalipuoli ja paineensieto. Ne kun ovat tässä lajissa kaikkein tärkeimmät taidot, ja olenkin harjoitellut pääkoppaa viimeaikoina paljon sekä lukenut aihetta käsitteleviä kirjoja. Eihän sillä ole väliä, pärjäätkö harjoituksissa, jos et koskaan voi toistaa tulostasi kisoissa, Joonas toteaa.

Golfhan on tunnetusti yksi vaativimmista lajeista henkisesti, eikä frisbeegolf eroa siinä asiassa mitenkään. Kiekko on saatava koriin keinolla millä hyvänsä, ja usein vielä kovan paineen alla. Harjoituksissa tilanne on eri, koska epäonnistuminen on sallittua. Kisoissa ohiputti näkyy heti tuloskortissa. Harjoittelu tuntuukin joskus turhauttavalta, koska kisassa ei pysty samaan rentouteen.

− Harjoittelen puttia usein kuvittelemalla itseni tilanteeseen, jossa olen pakkopaikan edessä. Tällöin saan simuloitua kisan painetta mielessäni ja totuttelen hermojani vaikeaan puttiin. Esimerkiksi European Openissa vuonna 2009 en heittänyt kovinkaan hyvin, mutta olin tilassa, jossa puttaaminen tuntui tavattoman helpolta. Olin lopulta yhdeksäs, enkä usko, että olisin pienemmässä kisassa putannut niin hyvin, koska olin valmistautunut ison ja tärkeän kilpailun tunnelmaan harjoittelussani.

Juttusarjassa Suomen mestarit jakavat kevään ajan hyviksi havaitsemiaan vinkkejä paremman pelituloksen saavuttamiseksi.

Jaani Länsiö

Mestarin vinkki: Sami Loukko

Anders Swärd, Timo Pursio ja Sami Loukko Tukholmassa vuonna 1999. Kuva: Jonas Löf

Sami Loukko, lajin kotimaisia suuruuksia 2000-luvun taitteesta, oli ensimmäisiä suomalaisia upsidedown-heiton taitajia. Sami muistaakin,että ennen Ville Piipon herättämää upsivillitystä hän sai huomattavaa etua muihin pelaajiin.  Kun kaverit kopistelivat puunrunkoja, Sami kiersi latvojen kautta.

Mutta yhden heiton mies Sami ei koskaan ollut. Hän piti huolen siitä, että jokaista heittoa oli harjoiteltu, ennen kuin sitä käyttäisi kisassa.  Moninkertainen Suomen mestari vinkkaakin, että laaja heittovalikoima kuuluu jokaisen pelaajan hankintalistalle.

− Pidin harjoittelun mielenkiintoisena tekemällä kaikenlaisia treenejä. Joskus ne painottuivat hyvinkin erikoisiin heittoihin, mutta en koskaan halunnut joutua kilpailussa sellaiseen tilanteeseen, että minulla ei olisi sopivaa heittoa takataskussa.

Samin mukaan harjoittelua ei tarvitse tehdä vain tutulla radalla, vaan enemmänkin erilaisissa puistoissa ja kentillä, missä on valinnanvaraa. Tällöin tilanne on aina uusi, kuten usein kisoissakin on. Lisäksi heittoja pitäisi tehdä eri tuulen suuntiin, hankalista paikoista ja erilaisissa olosuhteissa. Ei pidä tehdä vain mukavia juttuja, heikkouksiakin pitää harjoitella.

− Kun harjoittelin paljon ja voitin kisoja, oli monipuolinen heittovalikoimani ja tekemäni harjoitteet hyvin ratkaisevassa asemassa. Muistan kyllä, että turbo- ja perhosputtien hinkkaaminen harjoituskorilla on yllättävästi palkinnut kerran jos toisenkin tosipaikan tullen.

Juttusarjassa Suomen mestarit jakavat kevään ajan hyviksi havaitsemiaan vinkkejä paremman pelituloksen saavuttamiseksi.

Jaani Länsiö

Mestarin vinkki: Ville Piippo

Kuva: Henry Lehto

Ville Piippo. Kuva: Henry Lehto

Vuonna 2007 Ville Piippo voitti Suomen mestaruuden vain muutaman vuoden aktiivipelaamisen jälkeen. Väkivahva keihäsmies oli toki kokenut kilpailija ja urheilija, ja nopean oppimisen lisäksi fysiikkapuoli oli ennestään huippukunnossa. Villen vinkki ei kuitenkaan liity mitenkään fysiikkaharjoitteluun tai raajojen tehokkaampaan käyttöön, vaan ajatuksella tehtyyn valmistautumiseen. Read more

Mestarin vinkki: Kari Vesala

Kari Vesala. Kuva: Saija Lehto

Masters-sarjan viimevuosien hallitsija, jopa ajoittaista ylivoimaa esittänyt Kari Vesala osaa pitkän kokemuksen perusteella välttää oman pelinsä sudenkuopat ja löytää avaimet menestykseen.  Ne ovat yksinkertaisesti talvitreenit hallissa, ja sen kyllä huomaa.

− Kun tulin pitkän tauon jälkeen takaisin kilpakentille, pelasin vain kesällä. Kun talven ajan vain lepäili eikä koskenutkaan kiekkoihin, oli kevään ensimmäinen kisa karmeaa rääkkiä kropalle. Read more

Mestarin vinkki: Seppo Paju

Niin... hauskaa pitää olla, talvellakin. Kuva: Jari Huotari

Nuori frisbeegolfkomeetta tuli viimeistään vuonna 2010 kesän aikana tutuksi frisbeegolfaavalle maailmalle. Takuuvarmoja putteja ja rautaisia draiveja esittänyt nuorukainen voitti samana vuonna junioreissa sekä MM- että EM-kultaa ja pelotteli myös avoimen sarjan kärkeä SM-kisoissa kotiradallaan Turun Lausteella. Viime vuonna Paju oli SM-kisojen ykkönen.

Heittotaitojensa lisäksi Seppo tunnetaan herrasmiespelaajana, jonka hillitty olemus ja rento käytös herättävät hyvää henkeä poolikavereissakin, eikä hän tunnu hiiltyvän huonojenkaan kierrosten aikana. Seppo pitääkin oman menestyksensä salaisuutena hyvää pelifiilistä ja hermokontrollia.

− Tulokset ovat aina hyviä, jos vain keskittyy pitämään hauskaa ja pelaa hyvällä mielellä. Jos kunnioittaa pelikavereitaan, hekin kunnioittavat sinua ja peli kulkee, Seppo pohtii.

Tällaisen hetken Seppo muistaa Oulun SM-kisoista 2011, kun jo finaalipäivän aamuna hän tiesi, että edessä on hyvä päivä ja mieli oli mukana nautiskelemassa siitä. Ja hyvinhän se menikin.

Aina ei Seppokaan ole jaksanut nauttia ja mietiskellä mukavia kierroksella. Silloin homma karkaakin käsistä ja kisan voi hyvästellä menetetyksi.

− Viime vuonna Sveitsin EuroTour-kisassa kaikki tuntui menevän pieleen ja annoin tunteelle vallan. Siitä ei enää noustu voittoon mitenkään ja kisasta jäi käteen vain arvokas opetus. Pitäisi aina muistaa, että huono peli ei parane kiukuttelulla tai murjottamalla. Pitää vain hyväksyä tilanne ja keskittyä pelaamiseen, vaikka tulosta ei tulisikaan, Seppo muistuttaa.

Juttusarjassa Suomen mestarit jakavat hyviksi havaitsemiaan vinkkejä paremman pelituloksen saavuttamiseksi.

Jaani Länsiö